Insuliinin kokonaiskulutuksessa ei muutoksen jälkeen havaittu kasvua, mutta muutoksen vaikutukset näkyivät toimeentulotuen käytössä, osoittaa Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus.

Muutos tyypin 2 diabeteslääkkeiden omavastuuosuudessa aiheutti näiden lääkkeiden kokonaiskulutuksen vähenemisen, selviää Turun yliopiston väitöskirjatutkija ja valtiotieteiden maisteri Hanna Rätön tutkimuksessa. Tyypin 2 diabeteslääkkeiden omavastuuosuus nousi vuonna 2017, kun potilaan lääkkeen hinnasta saamaa korvausta alennettiin sadasta prosentista 65 prosenttiin osana lääkekorvauksiin kohdistettuja säästötoimia.

Omavastuuosuuden korotus ei koskenut insuliineja. Ennen muutosta esitettiin huoli siitä, että muutos johtaisi epätarkoituksenmukaiseen insuliinihoitoon siirtymiseen. Näin ei kuitenkaan vaikuta tapahtuneen.

– Insuliinin kokonaiskulutus ei kasvanut muutoksen jälkeen, Rättö sanoo.

Insuliinihoidon aloittamisen kehityksessä ei muutoksen jälkeen havaittu eroa sellaisten potilaiden välillä, joiden tulotaso oli erilainen.

Rättö tarkasteli väitöskirjassaan terveydenhuollon politiikkamuutoksia ja rakenteita, jotka vaikuttavat julkisesta sairausvakuutuksesta korvattavia tyypin 2 diabeteslääkkeitä käyttäviin potilaisiin. Laajoja rekisteriaineistoja hyödyntäneessä tutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden lääkkeistään itse maksaman osuuden noston vaikutuksia ja uudempien lääkkeiden määräämistä terveydenhuollon eri sektoreilla.

Lääkekorvausten muutokset näkyivät toimeentulotuen käytössä. Toimeentulotuen käyttö tyypin 2 diabeteslääkkeiden maksamisessa yleistyi omavastuuosuuden korotuksen jälkeen. Tulos vahvistaa aiemman tiedon siitä, että Suomessa sosiaali- ja terveysturvajärjestelmän eri osat ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa.

Lisäksi tutkimus vahvistaa käsitystä suomalaisen perusterveydenhuollon sosioekonomisesta eriytymisestä. Potilasryhmät, jotka aloittivat uudempien tyypin 2 diabeteslääkkeiden käytön julkisessa terveydenhuollossa, yksityisessä terveydenhuollossa ja työterveyshuollossa, erosivat toisistaan sosioekonomiselta taustaltaan. Potilaiden aiempi lääkehoito kuitenkin heijasteli tyypin 2 diabeteksen hoitosuosituksia kaikilla sektoreilla.

– Kun tehdään politiikkamuutoksia järjestelmään, joka tarjoaa hoitoa ja turvaa niitä tarvittaessa, tulee käyttää erittäin huolellista harkintaa. Muutosten vaikutuksia tulisi myös arvioida mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, Rättö sanoo tiedotteessa.

Rättö esittää väitöskirjansa Impacts of policy changes and the role of institutional structures in healthcare: Exploring outcomes related to the pharmacological care of type 2 diabetes julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6. syyskuuta kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2-luentosali, Assistentinkatu 7).

Vastaväittäjänä on professori Pauline Norris (Otagon yliopisto, Uusi-Seelanti) ja kustoksena professori Mikko Niemelä (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.

Väitöskirja on yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)