Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen vaatii enemmän kuin hankkeita ja hallituskausia. Turun yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan lyhyet hankejaksot ja hallituskauteen sidottu terveyspolitiikka eivät riitä juurruttamaan muutoksia arjen rakenteisiin. Jotta kehittämistyö todella vaikuttaisi, tarvitaan pitkäjänteistä rahoitusta, suoraa tukea organisaatioille ja vahvaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tarkoittaa tekoja, jotka tukevat ihmisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista jaksamista. Se voi olla esimerkiksi liikunnan lisäämistä, terveellisen ruokavalion tukemista, mielenterveyden vahvistamista tai yhteisöllisyyden edistämistä. Tavoitteena on ehkäistä sairauksia, parantaa elämänlaatua ja vahvistaa koko yhteiskunnan toimintakykyä.

– Suomessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjelmat on pitkälti toteutettu hanke- ja projektimuotoisesti, mikä vaikeuttaa pysyvien muutosten juurtumista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään, kertoo väitöskirjatutkija Linda Dalbom tiedotteessa.

Dalbomin väitöskirjatutkimus tutki, miten hallitusohjelman tavoitteet väestön terveyskäyttäytymisen edistämiseksi saadaan vietyä käytäntöön asti, ja tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että laajamittaiset terveysohjelmat juurtuisivat osaksi arkea ja pysyväksi osaksi terveydenhuollon palveluja.

Tutkimuksen tulosten mukaan hankkeilla voidaan saada aikaan yksittäisiä parannuksia, mutta laajoihin ja pysyviin muutoksiin tarvitaan enemmän.

– Hankkeet eivät yleensä pääse vaikuttamaan organisaatioiden rakenteisiin, kuten johtamiseen tai rekrytointiin. Jotta kehittämistyö juurtuu osaksi arkea, rahoitus ja resurssit tulisi kohdentaa suoraan organisaatioihin, ja keskeiset toimijat on saatava mukaan jo alkuvaiheessa, Dalbom selittää.

Terveellisten elämäntapojen edistäminen vaatii tiivistä yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen välillä. Poikkihallinnollinen yhteistyö on tärkeää, mutta sen toteuttamista vaikeuttavat usein resurssipula, eri toimijoiden tavoitteiden ristiriidat ja puutteelliset rakenteet. Hankkeiden vaikutukset jäävät helposti lyhytaikaisiksi, ja toiminta hiipuu rahoituksen päättyessä.

– Terveyspolitiikka on osa yhteiskuntapolitiikkaa, mutta sen painopisteet sidotaan hallituskausiin, mikä tekee kehittämistyöstä haavoittuvaa poliittisille muutoksille, Dalbom huomauttaa.

Väitöskirjatutkimuksen taustana oli Sipilän hallituksen VESOTE-hanke (Vaikuttavaa elintapaohjausta poikkihallinnollisesti 2017–18). Sen tavoitteena oli edistää terveellisiä elämäntapoja poikkihallinnollisesti. Varsinais-Suomen alueella toteutetun arvioinnin mukaan hankkeen vaikutukset jäivät hajanaisiksi, eikä tavoitteita saavutettu maakunnan tasolla.

Aiemmat ohjelmat, kuten Vanhasen Kaste I ja Kataisen Kaste II, Marinin Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma sekä nykyinen Orpon Terveydeksi-ohjelma, osoittavat, että kehittämistyö on ollut jatkuvaa, mutta sen vaikuttavuus riippuu toteutuksen pysyvyydestä.

– Jotta hankkeilla olisi todellista vaikutusta, on tärkeää arvioida, mitä todella muuttui – ja varmistaa, että muutos jää elämään osana palvelujärjestelmää ja rakenteita.

Väitöskirjatutkimuksen tulosten pohjalta kehitettiin kansallinen malli väestötason hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Th YAMK Linda Dalbom esittää väitöskirjansa Kansallisen terveyden edistämisen ohjelman implementoinnin toteutuminen julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5. syyskuuta kello 12 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-luentosali, Arcanuminkuja 1).

Vastaväittäjänä on professori Johanna Lammintakanen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Päivi Rautava (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä. Väitöskirja on yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)