Lämmin alkukesä aikaisti sinilevähavaintoja etenkin Suomenlahden merialueilla. Sinileväkukintojen huippu koettiin eteläisillä ja lounaisilla rannikko- ja avomerialueilla kesä-heinäkuun aikana. Sisävesillä sinilevätilanne oli kesän aikana muuttuvien säiden seurauksena vaihteleva, ja runsaimmat sinileväkukinnat havaittiin pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa.

Tänä kesänä valtakunnalliseen sinileväseurantaan kuului 372 havaintopaikkaa, joista 270 sijaitsi sisävesillä ja 102 rannikolla. Sisävesillä noin puolessa paikoista ei havaittu lainkaan sinileväkukintoja, kun taas merialueen havaintopaikaistoista vain kolmannes pysyi sinilevättömänä läpi kesän.

Seurannassa mukana olevilla paikoilla sinilevätilanne käydään arvioimassa kerran viikossa neliportaisella asteikolla: ei sinilevää, hieman sinilevää, runsaasti sinilevää tai erittäin runsaasti sinilevää. Runsaita tai erityisen runsaita sinilevätilanteita ilmeni 26 prosentissa sisävesien ja 36 prosentissa merialueiden havaintopaikoista.

Seurannan havaintopaikkojen lisäksi kansalaisilta tuli Järvi-meriwikin ja Vesi.fi-palvelun kautta lähes 2 500 havaintoa sinilevätilanteesta. Kansalaisten havainnoissa 70 prosentissa oli havaittu sinilevää.

Kesäkuun sinilevätilanne sisävesillä oli alkukesälle tyypillisen rauhallinen. Juhannuksen yli jatkuneen lämpimän sään seurauksena sinilevän määrä lisääntyi juhannuksen jälkeen, ja sinilevää havaittiin hetkellisesti hieman enemmän kuin ajankohdalle on tyypillistä. Heinäkuussa sinilevän määrä vaihteli hieman viikkojen välillä, mutta tilanne pysyi rauhallisena ja sinilevää esiintyi jopa hieman vähemmän kuin tyypillisesti heinä-elokuun vaihteessa. Heinäkuussa tehtiin yksittäisiä sinilevähavaintoja myös Lapissa. Elokuun lämmin sää lisäsi jälleen sinileväkukintoja, joita esiintyi hieman loppukesälle tyypillistä enemmän. Runsaimmat sinileväkukinnat havaittiin pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa.

Alkukesän lämpimän sään ja varhaisessa vaiheessa lämmenneen meriveden seurauksena pintaleväesiintymien havainnot lisääntyivät Suomenlahden rannikolla kesäkuussa aikaisemmin kuin tyypillisesti. Heinäkuun loppupuolella sinilevän määrä runsastui Suomen eteläisillä ja lounaisilla rannikkoalueilla, ja sinilevähavaintoja ilmoitettiin keskimääräistä enemmän verrattuna vuosien 1998–2023 heinä–elokuun vaihteeseen. Elokuun alussa sinilevän määrä hieman väheni, ja oli ajankohdalle tyypillisellä tasolla. Sinilevää esiintyi lähinnä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikolla, mutta havaintoja tehtiin pitkin rannikkoa aina Pohjois-Pohjanmaalle asti.

Alkukesän lämpö aikaisti sinilevähavaintoja myös Suomenlahden avomerialueilla. Sekä itäisellä että läntisellä Suomenlahdella sinileväkukinnan huippu saavutettiin kesäkuun lopulla. Selkämerellä ja Ahvenanmerellä sinilevä alkoi runsastua heinäkuun puolessa välissä. Näillä merialueilla sinileväkukinnan huippu saavutettiin heinäkuun lopussa. Elokuun alun viilentynyt ja sateinen sää sekä vesimassaa sekoittavat tuulet vähensivät sinileväkukintoja avomerialueilla. Perämerellä sinilevää havaittiin lähinnä rannikkoalueilla.

Avomerialueiden sinilevätilannetta voi seurata Tarkka-palvelun satelliittiaineistosta koostettujen sinileväbarometrien avulla. Barometrissa kuluvan vuoden havainnot on merkitty mustina pisteinä. Harmaa taustaväri kuvaa vuosien 2009–23 havaintojen vaihteluvälin, johon ei sisälly poikkeavan suuret yksittäiset havainnot.

Sinileväkukintojen tyypillinen esiintymisaika on kesä–heinäkuun vaihteesta elokuuhun. Loppukesällä viileät yöt yleensä madaltavat vesien pintalämpötiloja, mikä voi hillitä sinileväkukintojen esiintymistä. Myös valon määrän vähentyminen hillitsee sinilevien kasvua. Runsaitakin sinileväkukintoja voi esiintyä kuitenkin vielä pitkälle syksyyn. Mikäli sinilevillä on käytettävissä riittävästi ravinteita, sinileväkukinta voi jatkua vielä jääpeitteenkin alla. Hajoavista sinileväsoluista vapautuva fykosyaniini-väripigmentti voi värjätä vettä ja rantaa sekä talvella jäärailoja turkoosiksi tai sinertäväksi, ja muodostaa turkoosia maalimaista massaa rannoille. Hajoavasta sinilevämassasta voi myös aiheutua epämiellyttävää hajua.

Valtakunnallista sinileväseurantaa on tehty vuodesta 1998 lähtien. Syke tekee seurantaa yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) ja kunnallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Myös Suomen Rotary on mukana sinileväseurannassa jo viidettä vuotta. Kansalaiset voivat osallistua seurantaan lähettämällä havaintojaan Havaintolähetti-sovelluksen kautta Järvi-meriwikiin tai Vesi.fi-sivuston sinilevätilanteen karttapalvelun kautta.

Suomen läheisten merialueiden sinilevätilanteesta saatiin tietoa satelliittikuvista, Rajavartiolaitokselta, merentutkimusalus Arandalta, Utön ilmakehä- ja merihavaintoaseman sinilevien lajisto-, biomassa- ja pigmenttimittauksista sekä risteily- ja kauppalaivoilta, joihin on asennettu Alg@line-laitteisto. Ilmatieteen laitoksen meripalvelu toimitti ajankohtaista tietoa meriveden pintalämpötilasta. Sinilevälauttojen ajelehtimisennusteet laadittiin viikoittain Syken ja Ilmatieteen laitoksen meripalvelujen yhteistyönä. Tänä vuonna satelliittihavaintoja hyödynnettiin merialueiden lisäksi myös noin 70 järvialueella. 

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)