Köyhät ritarit ovat suomalaisille tuttu juttu. Yksinkertaisimmillaan leivästä, maidosta, kananmunasta ja sokerista valmistuva herkku onkin hyvä tapa hyödyntää viimeiset kannikat päiväyksen lähestyessä.

Osa tekee köyhiä ritareita pullasta, mutta olen kokenut pehmeän ranskanleivän parhaaksi niihin. Toki voissa paistamisen ja hillon sekä kermavaahdon lisäämisen jälkeen tuskin huomaisin eroa paksun leipä- tai pullapalan välillä.

Opin vuosikymmen takaperin Teksasissa, että leivät soveltuvat moneksi muuksikin kuin lisäksi ruoan kylkeen tai jälkiruoaksi. Amerikkalaisille jo lapsuudesta tuttu PB&J-leipä (peanut butter and jelly), eli suomeksi maapähkinävoi-hilloleipä, on yksinkertainen aamu- tai välipala, jossa yhdistyy suolainen ja makea.

Se oli minulle tuolloin uusi tuttavuus ja aluksi outo makuyhdistelmä – varsinkin leivällä, jota ei oltu paahdettu.

Olin syönyt Suomessa marmeladia paahtoleivällä, mutta maapähkinävoita en ollut maistanut ennen. Jauhetuista maapähkinöistä ja suolasta sekoitettu tahna on minulle vieläkin hieman vieras tuote, joka sopii mielestäni paremmin ruokaan kuin leivälle, mutta se tuntuu maistuvan hyvin varsinkin lapsille.

Parhaimmillaan PB&J-leipä on mielestäni oltuaan eväsrasiassa muutaman tunnin, kun levite on ehtinyt pehmentyä.

Olen kokeillut sittemmin monia erilaisia täyteyhdistelmiä leivän päällä. Pettämättömäksi kotimaiseksi suosikiksi on jäänyt mansikat ruisleivällä, joskin se on parasta tuoreena eli kesäaikaan.

Myös sipulinvarsi sopii tähän yhdistelmään, kuten muutenkin minkä tahansa leivän päälliseksi. Sipulinvartta on myös helppo pakastaa leikkaamalla vartta saksilla pieneksi, miten ne ovat nopeasti käytettävissä sesongin ulkopuolellakin.

Syysiltojen varma iltapalavalinta on lämpimät voileivät.

Tonnikalavoileipiin on helppo varata ainekset kotiin aina, koska säilykkeissä on pitkä päiväys ja ainakin kaikilla minun lähipiirissäni on jääkaapissa se kastikehylly, josta löytyy ainakin jokin tonnikalalevitteen pohjaksi sopiva majoneesi, öljy tai salaatinkastike.

Tonnikalatäytteessä kestosuosikkini on aioli ja loraus chilikastiketta. Tonnikalaleipien pohjalle sopii mielestäni niin rasva kuin ketsuppikin, kun tarkoitus on lähinnä kostuttaa leipä.

Myös viimeistelyyn tarvittavat juusto ja mausteet ovat mieltymyksistä kiinni. Minusta kätevintä on höylätä uunileivälle pari juustoviipaletta ympäriinsä varisevan ja helposti kärähtävän raasteen sijaan.

Vegeversiona tykkään uunileivissä ketsuppi-halloumi-ananas-tomaatti-punasipuli -yhdistelmästä. Ne muistuttavat alakouluni pizzaleipiä, joiden tapaan näihinkin voi lisätä kinkkua halutessa. Oreganon ripottelu pinnalle viimeistelee pizzamaisen maun.

Täytteiksi sopiikin pizzan lailla lähes mikä vaan jääkaapista löytyvä, mutta leipäpohjan ansiosta ei tarvitse murehtia taikinasta ja leivät ovat kevyempiä, tai niin voi ainakin uskotella itselleen.

Kotitekoisten herkkuleipien ei tarvitse yltää ravintoloiden focaccioiden tai bruschettojen tasolle, sillä tarkoitus voi hyvin olla vain tyhjentää kaappeja ja hakea vaihtelua arkiruokiin.

Kumpi sinulle maistuisi seuraavaksi leivällä; nutella-banaani-täyte vai naudan ulkofile kantarellien kera?

Saana Sjöblom-Hasselblatt