Juurimusiikkifestivaalia Country Club Festival ehdittiin järjestää RantaKertun terassilla kymmenen vuoden ajan ennen kuin festivaalin nimi viime vuonna vaihtui. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään toista kertaa nimellä Banjo ja panosvyö.

Nimi juontaa kuitenkin paljon kauemmas, ensimmäisen Country Club Festivalin aikoihin.

– Kun tapahtumaa suunniteltiin, nimeä pohdittiin aika pitkään ja päädyimme sitten Country Club Festivaaliin. Ensimmäisen festivaalin jälkeen todettiin, että Banjo ja panosvyö olisi tosi kova nimi. Kymmenen vuotta mentiin kuitenkin Country Clubin nimellä, nauraa festivaalia alusta asti järjestänyt Jani Rämö.

– Kun tuli tarve tehdä jotain eri tavalla, ensimmäinen asia, mitä halusin, oli ottaa käyttöön Banjo ja panosvyö. Se kuvaa sitä rosoisuutta, mikä meidän tapahtumassa on aina ollut. Mieluummin punkkia kuin Nashvilleä, Rämö toteaa.

Kymmenessä vuodessa Country Club Festival kasvoi puolivahingossa yllättävänkin suureksi. Monena vuonna ilmaisfestivaali oli kaksipäiväinen tapahtuma, jossa kävi soittamassa monia juurimusiikin kotimaisia kärkinimiäkin. Samalla tapahtuma alkoi vaatia pieneltä järjestäjäporukalta yhä enemmän.

– Järjestäminen alkoi syödä hauskuutta itse asialta, eli soittamisesta. Tapahtuman järjestämisessä on kuitenkin alusta asti ollut keskeisimpänä pointtina se, että oma bändi ja kavereiden bändit pääsevät soittamaan. Loppua kohden se alkoi mennä siihen, että oman keikan aikana mietti järjestelyihin liittyviä asioita.

Niinpä viime vuonna järjestettiin ensimmäinen Banjo ja panosvyö yksipäiväisenä tapahtumana. Samoilla askelmerkeillä jatketaan 16. elokuuta. Tuolloin esiintyy seitsemän kokoonpanoa. Pääesiintyjänä nähdään muun muassa Hoedownista ja Monacon työväen palloilijoista tuttu Jere Ijäs soolokeikalla.

– Kaikki esiintyjät ovat sellaisia, joista tykkään itse tosi paljon. Jeren kohdalla ihastuin todella alkuvuodesta julkaistuun ep:hen, jolla hän versioi suomirokin klassikoita akustisesti, Rämö kertoo.

Kantrivaikutteet ovat uineet viime aikoina myös valtavirtaan. Beyoncé julkaisi oman kantrilevynsä viime vuonna ja tänä kesänä kotimainen Rodeo on kerännyt runsaasti yleisöä festarikeikoilleen.

Rämö ei kuitenkaan usko, että kantrin valtavirtaistuminen tuo ainakaan nopealla aikataululla yleisöä marginaalitapahtumaan.

– Tilanne on vähän sama kuin 2000-luvun alussa metallipiireissä. Ei Timo Rautiaisen tai Mokoman kuuntelijat menneet Mayhemin keikalle, hän vertaa.

– Lähtökohtaisesti suhtaudun kantrivaikutteiden nousuun positiivisesti. Tässä asiassa uskon porttiteoriaan. Valtavirran kautta voi löytää esimerkiksi Zach Bryanin ja siitä voi edetä Jason Isbelliin ja sitten ollaankin jo aika syvässä päässä.

Ilkka Lappi