Ikäihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa pyritään oikea-aikaisuuteen, ennaltaehkäisevyyteen ja yhden luukun periaatteeseen. Useat palvelujärjestelmän rakenteisiin ja iäkkään omiin resursseihin liittyvät tekijät kuitenkin vaikuttavat siihen, miten he pääsevät tarvitsemiinsa sosiaalipalveluihin, Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus osoittaa. Journal of Social Service Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin gerontologisen sosiaalityön ja diakoniatyön asiakkaita.

– Havaitsimme, että haastateltaviemme kokemukset sosiaalipalveluihin pääsemisestä olivat hyvin moninaisia, ja ne vaihtelivat kiitollisuudesta syvään turhautumiseen. Keskeistä on, että iäkkäiden erilaisiin, joskus haastaviin, tuen tarpeisiin on saatavilla niihin vastaavia palveluja. Silti näihin palveluihin pääseminen voi vaatia paljon myös tuen tarpeessa olevalta henkilöltä itseltään, kuten palvelujärjestelmää koskevaa osaamista sekä kykyä vaatia omien oikeuksiensa toteutumista, väitöskirjatutkija Jenna Peiponen kertoo tiedotteessa.

Yhdenvertainen pääsy tarkoituksenmukaisiin palveluihin on myös kansainvälisen ikääntymispolitiikan keskeinen tavoite. Aihetta on tutkittu erityisesti terveyspalvelujen näkökulmasta, mutta tutkimustietoa esimerkiksi gerontologisen sosiaalityön kaltaisiin sosiaalipalveluihin pääsemisestä on toistaiseksi vähän.

Tutkimus osoittaa, että iäkkäiden tietoisuus sosiaalipalveluista vaihteli huomattavasti. Osalla gerontologisen sosiaalityön asiakkaista ei ollut tietoa siitä, minkä palvelun asiakkaina he olivat, tai mitä sosiaalipalvelut ylipäätään ovat. Muutamilla taas oli työelämän tai koulutuksen kautta kertynyttä osaamista palvelujärjestelmästä, minkä vuoksi heillä paremmat edellytykset vaatia tarvitsemiansa palveluja.

– Tämä ei kuitenkaan aina taannut sitä, että esimerkiksi kodittomana ollut iäkäs olisi saanut pyytämäänsä tukea asunnon löytämiseen, vaan esimerkiksi työntekijöiden asenteet ja byrokratia saattoivat merkittävästi hidastaa avun saamista.

Tietoa palveluista pitäisi olla yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Tutkimuksen perusteella kuitenkin näyttää siltä, että iäkkäät ovat keskenään eriarvoisessa asemassa siinä, kuinka paljon heillä on palvelujärjestelmää koskevaa tietoa ja osaavatko he tarvittaessa etsiä sitä itse lisää. Tämä korostuu etenkin tilanteissa, joissa tuen tarpeen taustalla on monimutkaisempia ja laaja-alaisempaa selvittämistä vaativia asioita, jotka eivät ratkea esimerkiksi terveyskeskuslääkärin vastaanotolla.

– Tiedon puutteen lisäksi myös iäkkäiden asenteet palvelujärjestelmää ja omia tarpeitaan kohtaan sekä aiemmat huonot kokemukset voivat vaikuttaa siten, että he pyrkivät välttämään sosiaalipalveluiden puoleen kääntymistä viimeiseen asti. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että palvelujärjestelmä olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole resursseja etsiä itse tietoa palveluista esimerkiksi verkosta tai taistella usein vastassa olevaa byrokratiaa vastaan, Peiponen tiivistää.

Myös taloudelliset tekijät sekä palveluiden fyysinen sijainti vaikuttavat palveluihin pääsemiseen. Tutkimuksen perusteella iäkkäiden pääsy sosiaalipalveluihin oli harvoin kuitenkaan kiinni vain esimerkiksi palvelun sijainnista, vaan palveluihin pääsyn taustalla oli yleensä useita toisiinsa yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimustulosten perusteella samat tekijät vaikuttavat myös siihen, pysyvätkö iäkkäät tarvitsemiensa palvelujen asiakkaina.

– Mikäli haluamme ennaltaehkäistä iäkkäiden ihmisten putoamista palvelujärjestelmän ulkopuolelle, tulisi palveluja kehitettäessä tarkastella niiden saavutettavuutta kokonaisvaltaisesti ja erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa olevien iäkkäiden näkökulmasta, Peiponen toteaa.

Tutkimus toteutettiin osana Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Lapin yliopiston yhteistä GERIT-hanketta, jossa tutkittiin iäkkäiden ihmisten vaikeita elämäntilanteita ja niiden syntyä, tuen tarpeiden tunnistamista, gerontologiseen sosiaalityöhön ohjautumista sekä gerontologisen sosiaalityön työmenetelmiä. Tutkimus kohdentui erityisen tuen tarpeessa oleviin ikääntyneisiin ja työskentelyyn heidän kanssaan. Vuosina 2021–22 toteutettua hanketta rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)