Kesän kukat kannattaa kuivata elokuun auringonlämmössä kotia kaunistamaan. Mitä tahansa kukkia voi kuivata, mutta tietyt lajit kestävät kuivumisen paremmin varisematta. Ennen vanhaan koululaisten koko kesä tuli käyttää tiettyjen kasvien löytämiseen, tunnistamiseen ja kuivaamiseen.

Prässäämällä kuivausta ei enää harrasteta kuten ennen, mutta ilma- tai riippukuivaus sopii lähes yhtä monelle niittykasville. Niistä voi valita mieleisensä, ja tunnistussovellusten käyttö tekee kasviopin kenties liiankin helpoksi.

Parhaita kasveja kuivaukseen ovat juuri niittykukat, kuten siankärsämö, päivänkakkara ja pietaryrtti eli kansankielellä nappikukka. Se karkottaa kuivattuna sisätiloista koita, kärpäsiä ja muurahaisia. Laventeli puolestaan tuo tunnistettavan tuoksun hajustepussiin tai ripoteltuna vaikka teehen. Laventeliniput ovat kauniita myös sellaisenaan koristeena, kuten kaikki yhä suositummiksi nousseet kuivakukat.

Jos omistaa lämpimän verannan tai puuhellan, kuivuvat kasvit katon rajassa tai huuvan alla roikkuvissa nipuissa itsestään. Uunin jälkilämmöllä voi myös tehostaa kuivumista. Kukat kannattaa kerätä mieluiten kuivan sään aamulla, sillä kosteus pidentää kuivumisaikaa.

Myös kukkakaupasta voi hankkia kukkia kuivattavaksi. Tällöin kukkien pitää olla mahdollisimman tuoreita ja varsien vihreitä. Kuten niittykukkienkin kohdalla, kannattaa yhdessä kuivausnipussa olla korkeintaan kymmenen kukkaa. Niput sidotaan esimerkiksi puuvillaisella kalastajanlangalla tai kuminauhalla. Sidoksen pitää olla tiukka, jotta kukat eivät kuivuessaan varise nipusta irti.

Kuivakukkia voi myös viljellä itse. Unikko ilahduttaa ensin kukinnollaan, sitten koristeellisella kodallaan, joka sopii hyvin kuivakukkien joukkoon. Perinteisiä kuivakukiksi soveltuvia lajeja ovat herttaikikukka, ikiviuhko ja iso-olkikukka. Ikikukka-nimitystä käytetään myös kuivakukista, koska nimensä mukaan ne säilyvät lähes ikuisesti – ainakin ikuisuuden päässä odottavaan seuraavaan kesään asti.

Eveliina Portnoj