Vuonna 1999 Erkka Korpiaho päätyi ajamaan ratamoottoripyöräilyn klassikkoa, kestävyyskisa Bol D’oria Kawasakin tehdastiimissä. Marttilalaisen tie Paul Richardin radalla käytyyn 24 tunnin kilpailuun avautui pikavauhtia.

– Pari-kolme viikkoa ennen kisaa sain kutsun testaamaan Kawasakin satelliittitiimin pyörää. Vasta paikanpäällä selvisi, että testattavana oli Kawasakin tehdastiimin pyörä, Korpiaho nauraa.

Bol D’orissa yhtä moottoripyörää ajaa vuorokauden aikana yhteensä kolme kuskia. Onnistuneet testit poikivat Korpiaholle paikan Steve Platerin ja Sebastien Scarnaton rinnalla Kawasakin tehdastiimissä. Aivan ongelmaton tilanne ei Korpiaholle kuitenkaan ollut.

– En ollut koskaan aiemmin ajanut kestävyyskisoja tai ajanut kisaa pimeällä, aikatauluista johtuen en ehtinyt oikeastaan mitenkään valmistautua enkä ollut kunnonkaan puolesta parhaassa mahdollisessa tikissä, Korpiaho luettelee.

Lähtökohdista huolimatta Korpiahon ajo sujui. Platerin, Scarnaton ja Korpiahon Kawasaki lähti kisaan paalulta ja oli pitkään voittotaistossa.

– Se oli aivan huikean hyvä moottoripyörä. Kaikki pyörässä toimi todella hyvin.

Kun kisaa oli ajettu ensimmäinen kolmannes, Scarnato ajoi toisesta moottoripyörästä radalle jääneeseen öljyyn, joka koitui monen pyörän kohtaloksi. Ranskalainen sai kuitenkin tuotua Kawasakin varikolle.

– Se oli ihan paskana. Koko pakoputkisto piti vaihtaa. Jäimme siinä viisi kierrosta kärjelle. Pyörästä olivat mittarit hajalla, ohjaustanko oli vino, pyörässä oli varmaan kaksi rullaa ilmastointiteippiä, joilla se pysyi kasassa...

Jotain Korpiahon, Scarnaton ja Platerin suorituksesta ja toisaalta myös kisan luonteesta kertoo, että kisan lopussa eroa voittaneeseen Terry Rymerin, Jéhan D’Orgeixin ja Christian Lavieillen Suzukiin oli enää puolitoista kierrosta. Kilometrejä Kawasaki ehti niellä runsaat 3 900 kilometriä. Lopputuloksissa Korpiaho ja kumppanit olivat kolmansia.

– Se oli hieno kilpailu. Oltaisiin ansaittu voittaakin, koska olimme pitkään nopein pyörä radalla. Kaikkemme annettiin. Kisan jälkeen en saanut paidannappeja kiinni enkä hotellihuoneen ovea auki.

Vaikka lopputulos jättikin jossiteltavaa, kisa itsessään oli Korpiaholle ikimuistoinen.

– Koko vuorokausi meni nukkumatta. Oma ajovuoro oli noin tunnin. Tauon aikana ehti tankata ja olla hierottavana. Kisaa oli seuraamassa 120 000 ihmistä. Yön aikana yleisö muun muassa grillasi, Korpiaho muistelee.

Bol D’orin kolmossija oli lähellä poikia kestävyyskisoja vuodelle 2000.

– Oli puhetta endurancen MM-sarjan ajamisesta, mutta Kawasaki päätti ajattaa vuonna 2000 vain yhtä pyörää, vaikka olivat aina siihen saakka ajattaa kahta pyörää, Korpiaho harmittelee.

Ilkka Lappi