Turun vuoden 1827 suurpalo oli sen kokeneille valtava katastrofi, joka jätti valtaosan kaupunkilaisista kodittomaksi ja sysäsi monia syvään köyhyyteen. Turun yliopiston väitöskirjatutkija Noora Viljamaa tarkasteli paloon kytkeytyviä lapsiperheköyhyyden kokemuksia ja vaikutuksia 1800-luvun Suomessa.

Millaista huono-osaisuutta kokivat köyhiin perheisiin syntyneet lapset 1800-luvun Suomessa? Tätä tutki Suomen historian väitöskirjassaan Noora Viljamaa. Hänen tutkimusjoukkonsa muodostavat 172 aviotonta lasta, jotka syntyivät Turussa tai sen lähialueilla vuosina 1808‒57.

– Lapset olivat isättömiä, eli he varttuivat nykytermein kuvattuna yksinhuoltajaäitien perheissä. Lisäksi lasten äidit tekivät todennäköisesti seksityötä elättääkseen perheensä, Viljamaa kertoo tiedotteessa.

Syntyperänsä vuoksi lapsilla oli huono-osaisemmat lähtökohdat elämälleen kuin esimerkiksi avioliitossa syntyneillä lapsilla, ja perheistä moni koki syvää köyhyyttä ja huono-osaisuutta.

Viljamaan tutkimus on uusi avaus köyhyyden monitieteellisellä tutkimuskentällä, koska lasten ja nuorten omia huono-osaisuuden kokemuksia on tutkittu toistaiseksi vain vähän. Lapsinäkökulmainen tutkimus kertoo, miten lapsiperheköyhyys vaikuttaa lapsuuteen ja nuoruuteen.

– Tutkimukseni avaa näkökulmia siihen, miten huono-osaisuuden kokemukset rakentuvat elämän mittaan ja vaikuttavat konkreettisesti ihmisten elämään ja toiminnan mahdollisuuksiin. Lisäksi tutkimukseni kertoo, miten ja miksi huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle.

Tutkimus antaa myös välineitä arvioida sosiaalisen turvan kehitystä ja vaikuttavuutta paitsi historiallisesti myös nykyhetkessä.

–Varsinkin lasten kohdalla tämä on tärkeää, sillä kuten tutkimukseni osoittaa, riittävä sosiaalinen turva esti jo 1800-luvulla huono-osaisuuden ylisukupolvista periytymistä. Tämä olisi tärkeää huomioida myös politiikassa, kun sosiaaliturvan järjestelmää uudistetaan.

– Palon seurauksena Turun köyhäinhoitojärjestelmää muutettiin niin, että se oli aikansa edistyksellisintä ja loi pohjaa monille 1800-luvun loppupuolella tehdyille sosiaalisen turvan uudistuksille.

Tutkimus kohdistuu erityisesti Turkuun ja sitä kautta siihen, millaista oli kaupungeissa asuneiden lasten ja lapsiperheiden kokema köyhyys.

– 1800-luvun alkua on hedelmällistä tutkia, koska se kertoo siitä, millaista oli köyhyyttä ja huono-osaisuutta kokeneiden elämä ennen suomalaisen yhteiskunnan 1800-luvun lopun reformeja.

Turun vuoden 1827 suurpalo muodostaa Viljamaan tutkimukselle keskeisen kontekstin.

– Palo oli sen kokeneille valtava katastrofi, sillä sen vuoksi valtaosa kaupunkilaisista jäi kodittomaksi ja se sysäsi monia kaupunkilaisia syvään köyhyyteen ja huono-osaisuuteen.

Tutkimus osoittaa, miten yhteiskunnalliset kriisit lisäävät ja syventävät köyhyyttä ja huono-osaisuutta.

Toisaalta palon seurauksena Turun köyhäinhoitojärjestelmää muutettiin niin, että se oli aikansa edistyksellisintä ja loi pohjaa monille 1800-luvun loppupuolella tehdyille sosiaalisen turvan uudistuksille.

Ne puolestaan loivat perustan nykyiselle hyvinvointivaltiolle.

Syntyperä vaikutti keskeisellä tavalla lapselle muodostuvaan elämänkulkuun. Tutkimusjoukossa huono-osaisuus ilmeni niin terveydellisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisesti.

– Tutkimusjoukkoon kuuluvien lasten imeväiskuolleisuus oli poikkeuksellisen korkeaa todennäköisesti siksi, että he menehtyivät äideiltään saamiin seksitautitartuntoihin, Viljamaa sanoo.

Myös niukat sosiaaliset suhteet eli käytännössä yksinäisyys lisäsivät todennäköisesti imeväiskuolleisuutta.

Jopa kolmasosa tutkimusjoukkoon kuuluvien lasten perheistä oli elämänsä aikana köyhäinavun piirissä. Perheet joutuivat turvautumaan esimerkiksi ruoka-avustuksiin, koska he eivät tulleet toimeen muuten.

– Moni lapsista sijoitettiin köyhäintaloon tai yksityisiin perheisiin esimerkiksi äidin kuoltua. Tämä kertoo hyvin syvästä huono-osaisuudesta.

Toisaalta tutkimus osoittaa, että syvin huono-osaisuus periytyi ylisukupolvisesti melko harvoin. Tällöin oli kyse pitkäaikaisesta rikos- ja laitostuomioiden aiheuttamasta syrjäytymisestä.

– Esimerkiksi riittävä sosiaalinen turva, koulunkäynnin mahdollisuudet tai hyvä työpaikka saattoivat kohentaa lapsuudessaan huono-osaisuutta kokeneen lapsen sosiaalista asemaa. Tämä kertoo siitä, että yhteiskunnallisin toimin on mahdollista ehkäistä huono-osaisuuden periytymistä.

FM Noora Viljamaa esittää väitöskirjansa Eletty huono-osaisuus syntyperältään aviottomien lasten elämänkuluissa 1800-luvun Suomessa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22. toukokuuta kello 12 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1). Vastaväittäjänä on professori Pirjo Markkola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.

Väitöstilaisuuteen on mahdollista osallistua myös etäyhteydellä.

Aamuset-kaupunkiemdia (AKM)