Kaakeliset kaunottaret ovat Antti Paanasen taidonnäyte
KeraamikkoMinna Moisio toteutti yhdessä valokuvaaja Anne Nisulan kanssa kulttuurihistoriallisen teoksen Kaakeliuuni Suomessa (Aviador 2025). Siitä tuli niin suosittu, että kirjasta otettiin saman tien uusi painos. Kirja kertoo kaakeliuuneista kodin aarteena ja kaakelintekijäin ammattikunnista, joista ensimmäinen perustettiin Turkuun vuonna 1738 ja kunnioitetuista muurarimestareista. Kaakeliuunien historiaa seurataan 1700-luvulta 1950-luvulle, jolloin ne väistyivät keskuslämmityksen tieltä.
Kuka ei olisi lumoutunut kaakeliuuneista historiakierroksilla linnoissa ja kartanoissa käydessään? Entä voisiko sellaisen ostaa omaan kotiinsa?
Kun selaa nettiä selviää, että kaakeliuuneja puretaan, välitetään ja myydään. Tori.fi:ssä niitä kaupitellaan omilla nimillään kuten ”Kruunattu Aulikki Kakluuni” tai suoralle seinälle sijoitettava vohvelikaakeliuuni. Mutta uusiakin kaakeliuuneja valmistetaan, joko perinteisin menetelmin tai uusin tavoin.
Turussa on kymmenen vuotta toiminut aitoja kaakeliuuneja kuppikaakeleista käsityönä valmistava liike, kakluunimaakari Antti Paanasen Kakluuniverstas.
– Tiettävästi liikkeeni on ainoa Suomessa, koska aikaisemmin Inkoossa ja Hattulassa toimineet vastaavat toiminimet eivät ota ainakaan tällä hetkellä tilauksia. Ehdin tehdä vuosittain kahdeksasta kahteentoista uutta kaakeliuunia ja työllistän muutaman yrittäjämuurarin siinä sivussa, Paananen kertoo.
– Suurin osa tekemistäni kaakeliuuneista menee vanhoihin jo olemassa oleviin tai itse suunniteltuihin taloihin. Uudisrakennukset ovat nykyisin valmiita talopaketteja, joissa on uunit valmiina. Niille markkinoille en ole yrittänytkään, Paananen sanoo.
– Olen valmistanut liikkeessäni yli sata kaakeliuunia ja vain kaksi niistä on ollut sellaisia, joissa asiakas on suunnitellut uunin itse viimeistä yksityiskohtaa myöten. Tavallisesti me suunnittelemme uunin yhdessä asiakkaan kanssa. Mietimme värimaailman ja yksityiskohdat uunin sijoituspaikan mukaan, Paananen kuvailee asiakasyhteistyötä.
On niitäkin, joilla on halu päästä eroon kaakeliuunistaan. Ehkä uunin aikakaudesta kertova väritys tai uuni itsessään ei sovi kodin muuhun sisustukseen. Ehkä se vie liikaa tilaa.
Moision kirjassa on hyvin perusteltu pyyntö kohdella uunia hyvin tässäkin tapauksessa: antaa ammattilaisen valokuvata se ja numeroida purettavat kaakelit. Vasta sitten sen voi myydä tai lahjoittaa eteenpäin.
Merja Marjamäki











