1980-luvulla ja sitä ennen syntyneet muistavat Kylli Kosken televisiosta tuttuna Kylli-tätinä. Turkulainen nomaditeatteri Grus Grus tuo päivittää sadunkerronnan ja piirtämisen yhdistämisen nykypäivään Turun kaupunginteatterin Sopukassa keväällä nähtävässä lastenteatteriesityksessä Koivuhiiri ja päästäinen.

– Kun esityksen tekotapaa pohdittiin, jossain vaiheessa tuli assosiaatio Kylli-tädistä. Ei kannattanut lähteä merta edemmäs kalaan, kun tämä toteutustapa tuntui toimivalta tässä esityksessä, toteaa ohjaaja ja Grus Grus Teatterin perustaja Ville Kurki.

Ainakaan Kurjen tietojen mukaan vastaavaa metodia, jossa satua kerrotaan piirtämistä, laulamista ja näyttelemistä yhdistelemällä ei ole ennen teatterissa nähty.

– En oikein lämmennyt pelkän näytelmän tekemiselle, koska nykyteatteri koittaa aina perustella olemassaolonsa sillä, että tehdään jotain mitä vakiintunut laitosteatteri ei tekisi. Laitosteatterissa on epätodennäköisempää, että siellä alettaisiin kehittää uutta näyttämökerronnan tekniikkaa.

Grus Grusin Koivuhiiri ja päästäinen on tulkinta Esko-Pekka Tiitisen satukirjasta Onnen omat.

– 2013 olin Pietarissa residenssissä. Silloin tutustuin erääseen pietarilaisteatteriin. Sen teatterin johtaja halusi, että koelaulaisin ja -lukisin erästä näytelmää. Se oli tämä Tiitisen näytelmäversion venäjänkielinen versio Koivuhiirestä ja päästäisestä. Sellaisen mutkan kautta itse tutustuin kirjaan, taustoittaa esityksen ”Kylli-täti” näyttelijä Sofia Molin.

Yksin lavalla olevalle Molinille Koivuhiiri ja päästäinen on monipuolinen haaste. Hän kuljettaa tarinaa piirtämällä, laulamalla Kaj Chydeniuksen säveltämiä lauluja ja näyttelee.

– Ehkä haastavinta on ollut eri moodien yhdistäminen. Koen piirtäessäni olevani hyvin eri moodissa kuin näytellessäni. Piirtämisessä ja näyttelemisessä käytän ihan eri aivolohkoja. Piirtämisessä on erilainen tapa keskittyä, Molin pohtii.

– Sekin on ollut haastavaa, kun piirtää mustalle piirtolevylle ja kädenjäljen näkee vain seinälle heijastettuna.

Pietarin jälkeen idea Koivuhiiren ja päästäisen tekemisestä muhi pitkään työpöydällä. Myös harjoitukset ovat kestäneet koko alkuvuoden.

– Olen harjoitellut esimerkiksi piirtämistä sekä harjoituksissa että niiden ulkopuolella. Kaikkea on haettu aika paljon ja kaikesta on aika monta versiota, Molin kuvailee.

– Tässä produktiossa minulle on ollut erittäin palkitsevaa, että harjoitusperiodin tulokset ovat olleet näkyvissä kuvissa. Olemme koko ajan nähneet, miten paljon viikossa olemme menneet eteenpäin, sanoo Ville Kurki.

Koivuhiiri ja päästäinen vierailuesityksenä Turun kaupunginteatterin Sopukassa 20.3.–18.4.

Ilkka Lappi