Kiskot vievät Turkuun. Vai vievätkö ne Turun turmioon? Länsirata nytkähtelee eteenpäin, kun kunnat sitoutuvat osakassopimukseen. Kaupungin oma joukkoliikenneratkaisu eli päätös joko raitiotiestä tai superbussista tehdään viimeistään ensi kesäkuussa. Myös lähijuna puksuttelee eteenpäin. Ei täydellä höyryllä mutta kuitenkin.

Turun kaupunginhallitus hyväksyi viime viikon maanantaina periaatelinjauksen, joka puoltaa lähijunaliikennettä Turun ja Tampereen välille. Turun kaupungin osuus Tampere–Turku–Naantali-lähijunayhteyden nettokustannuksista olisi 750 000 euroa vuodessa.

Linjaus edellyttää, että kaikki mukana olevat radanvarsikunnat eli Tampere, Lempäälä, Akaa, Urjala, Humppila, Loimaa, Pöytyä, Aura, Turku, Raisio ja Naantali osallistuvat kustannuksiin sovitulla tavalla. Myönteisen kannan ovat jo ottaneet Aura, Loimaa ja Pöytyä. Mitään ei silti tapahdu nopeasti. Lähijunaliikenne voisi alkaa vuonna 2031.

Turun kaupunki suhtautuu myönteisesti myös Uudenkaupungin ja Salon suuntiin kehitettäviin lähijunaratkaisuihin. Miksi nämä suunnat eivät silti tunnu etenevän?

Suomen Lähijuna Oy olisi halukas aloittamaan liikennöinnin nopealla aikataululla ja puhuu voimallisesti yhteyden Salo–Turku–Uusikaupunki puolesta. Perusteluina ovat suurin matkustajapotentiaali ja työpaikkojen tarpeet. Jarruja kuitenkin on, tehokkaita.

Uudenkaupungin rata odottaa peruskorjausta, jota Väylävirasto suunnittelee. Kustannusarvio on 150–200 miljoonaa euroa, eikä rahoitusta ole vielä. Tavarajunat kulkevat radalla alhaisella nopeudella mutta yksiraiteiselle välille ei saada mahtumaan tiheän vuorovälin lähijunaliikennettä. Osuudella on toistaiseksi vain yksi kohtauspaikka Mynämäellä.

Turun ja Salon välillä on samanlainen tilanne. Kohtauspaikkoja ei ole tarpeeksi, jotta lähijunat saataisiin mahtumaan vilkkaasti liikennöidylle rataosuudelle. Ei ennen kuin Länsirata valmistuu eli vasta kakkosvaiheen jälkeen. Kakkosvaiheen toteutuminen on vasta haaveissa.

Lasse Virtanen