FCG Finnish Consulting Groupin analyysi osoittaa, että kuntien järjestämän perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kustannuskehitys on jatkanut nousuaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Erityisesti pienet ja oppilasmäärältään vähenevät kunnat kohtaavat kasvavaa kustannuspainetta.

Perusopetuksen oppilaskohtainen kustannus on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 1 400 euroa ja oli viime vuonna 11 280 euroa oppilasta kohden. Vuosien 2023 ja 2024 välisenä aikana kustannus kuitenkin laski 92 euroa oppilasta kohden, mikä johtui osittain siitä, että kunnat toteuttivat sopeutustoimia taloutensa tasapainottamiseksi.

Koko tarkastelujaksolla kustannusten kasvu on vaihdellut vuosittain, ja merkittävimmät nousupiikit ajoittuivat vuosien 2020–21 sekä 2022–23 välille. Yli 100 000 asukkaan kunnissa kustannuskehitys on ollut maltillisinta ja kasvanut kymmenessä vuodessa yhdeksän prosenttia, kun taas alle 20 000 asukkaan kunnissa kasvu on ollut voimakkainta. Pienimpiin kuntiin kohdistuu erityistä yksikkökustannusten nousupainetta, koska oppilasmäärät ovat laskeneet monin paikoin merkittävästi.

Perusopetuksen kustannusten taustalla on useita tekijöitä. Kunnille on osoitettu uusia lainsäädännöllisiä tehtäviä, joita kompensoidaan valtionosuuksilla, mutta jotka lisäävät kokonaiskustannusta. Tuen tarpeessa olevien lasten määrä on kasvanut, mikä on lisännyt henkilöstön ja pienryhmien tarvetta.

Kunnat eivät ole pystyneet sopeuttamaan kustannuksiaan oppilasmäärän laskun tahdissa, sillä kiinteät menot pysyvät korkeina ja ryhmäkoot pienenevät. Lisäksi monissa kunnissa opetukseen tarjotaan lain vaatimien minimituntien lisäksi enemmän vuosiviikkotunteja, mikä kasvattaa kustannuksia. Myös kuljetuskustannukset ovat nousseet pidentyneiden välimatkojen ja kuntien oman panostuksen vuoksi.

Vuosien 2022 ja 2023 väliseen kustannuskasvuun vaikutti se, että sote-uudistuksen jälkeen kunnan jäljelle jääviin palveluihin kohdentui aiempaa suurempi osuus kunnan tukipalveluiden kustannuksista.

Yksikkökustannusten arvioidaan nousevan tulevaisuudessa erityisen korkeiksi kunnissa, joiden on turvattava opetuksen saavutettavuus pienelle joukolle oppilaita. Kustannuspaineet kohdistuvat suurimmin maaseutumaisiin kuntiin ja seutukaupunkeihin, joissa oppilasmäärä on laskemassa ripeästi.

Osa kunnista on kohdannut kasvavia lapsi- ja oppilasmääriä, mikä on edellyttänyt uusien koulurakennusten rakentamista ja tilapuutteisiin reagoimista. Myös leasing-mallien käyttö koulurakennusten toteutuksessa on lisääntynyt. Kiinteistöjen ylläpidon kustannuksia kuvaava KYKI-indeksi on kasvanut koulurakennusten osalta noin 20 prosenttia vuosien 2015 ja 2022 välillä. Samana ajanjaksona yleinen opetus ja kulttuuri -hintaindeksi nousi vain noin seitsemän prosenttia. Samaan aikaan yhä useampi kunta on tilanteessa, jossa koulukiinteistöt ovat vajaakäytöllä oppilasmäärien laskiessa.

Perusopetuksen toimintamenoissa opetus ja kiinteistökustannukset muodostavat merkittävimmät kuluerät. Opetuksen suhteellinen osuus toimintamenoista on laskenut vuosien 2015 ja 2024 välillä 57 prosentista 53 prosenttiin, kun taas kiinteistökustannusten osuus on kasvanut 23 prosentista 25 prosenttiin.

Kiinteistökustannukset ovat nousseet reaalisesti 27 prosenttia vuodesta 2015, mikä tarkoittaa yli 600 euroa oppilasta kohden. Opetuksen kustannusten kasvu on vastaavana aikana ollut noin viisi prosenttia. Suurissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa kiinteistökustannukset ovat korkeimmat ja pienimmissä alle 10 000 asukkaan kunnissa matalimmat, mutta suhteellinen ja absoluuttinen kasvu on ollut nopeinta 10 001–20 000 asukkaan kunnissa. Kaikkein suurimmissa kaupungeissa kasvu on ollut hitainta.

Lukiokoulutuksen opiskelijakohtainen kustannus oli vuonna 2024 yhteensä 10 151 euroa. Kustannusten merkittävin kasvu osui vuoteen 2021, jolloin toisen asteen koulutuksen maksuttomuus tuli voimaan. Oppimateriaalit ja välineet tulivat maksuttomuuden piiriin vuonna 2021, mutta ne on tilastoitu omana kustannuseränään vuodesta 2022 alkaen. Ikäryhmässä 16–18 vuotta ei ole vielä nähty merkittäviä vaikutuksia opiskelijakohtaiseen kustannukseen, mutta kehityksen odotetaan muuttuvan 2030-luvulla väestörakenteen muuttuessa.

Lukiokoulutuksen kustannusrakenne on muuttunut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Opetuksen suhteellinen osuus on pienentynyt kuusi prosenttiyksikköä. Hallinnon sekä valtionosuusjärjestelmään kuulumattomien toimintojen suhteelliset osuudet ovat kasvaneet prosenttiyksiköllä kumpikin.

Maksuttomuuden myötä mukaan on tullut myös oppimateriaalien ja välineiden neljän prosentin suuruinen kustannuserä. Lukiokoulutuksen merkittävistä kustannuseristä opetuksen kustannusten kasvu on ollut vain kolme prosenttia kymmenessä vuodessa, kun kiinteistökustannukset ovat kasvaneet 15 prosenttia. Vuodesta 2021 alkaen maksuttomuus on vaikuttanut siihen, miten muiden toimintojen ja valtionosuusjärjestelmän ulkopuolisten menojen kustannukset tilastoidaan.

Kuntien oma panostus lukiokoulutukseen ei ole koko maan tasolla muuttunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta kuntakoon perusteella pysyvä ero on havaittavissa. Pienet kunnat käyttävät lukiokoulutukseen selvästi enemmän omaa rahaa kuin suuret kaupungit.

Lukion nuorten oppimäärää suorittavien opiskelijoiden määrä on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana ja jatkanee kasvuaan vielä muutaman vuoden. Vuodesta 2028 alkaen 16–18-vuotiaiden määrä Suomessa alkaa kuitenkin pienentyä. Sen jälkeen perusopetuksessa jo näkyvä oppilasmäärän lasku tulee näkymään myös lukiolaisten määrissä.

– Kuntien tulee huomioida sekä opetuksen, että kiinteistöjen kustannusrakenne kokonaisuutena ja varautua oppilasmäärien pitkän aikavälin muutoksiin. Väestökehityksen muutokset, lainsäädännön tuomat velvoitteet ja rakenteelliset kustannuspaineet edellyttävät tietoon perustuvaa ja ennakoivaa talouden suunnittelua, jotta opetuksen järjestämisen laatu voidaan turvata kaikissa kunnissa, kommentoi FCG:n johtava konsultti Raila Oksanen tiedotteessa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)