Ruoka on ollut monessa ihmiskunnan historian käännekohdassa merkittävässä roolissa. Se on vienyt yhteiskuntaa eteenpäin ja sillä on voitettu sotia. Toiselta puolelta maailmaa tai läheltä naapurimaasta tuotu ruoka on kulttuurituliainen, joka jää usein elämään paikallisten arkeen.

Itämeren välillä tavara ja siten myös ruoka ovat vaihtaneet omistajaa jo satoja vuosia. Siksi tuntuukin hieman erikoiselta, että saaristolaisleivän historiasta on hankala löytää tarkkoja tietoja.

Esimerkiksi erään ruokablogin mukaan saaristolaisleipä on saattanut saada vaikutteita saksalaisesta tummasta leivästä, jota hansakauppiaat ovat tuoneet Suomeen 1600-luvulla. Tälle ei kuitenkaan ole esitetty blogissa minkäänlaista lähdettä. Helsingin yliopiston kansatieteen professori Katriina Siivonen suhtautuu väitteeseen epäillen.

– En usko tuota suoralta kädeltä. Monesti kun jotain lähdetään tuotteistamaan, sille haetaan mielellään pitkät ja arvovaltaiset juuret. Voihan tuo pitää paikkansakin, mutta se pitäisi kyllä selvittää tarkemmin, Siivonen sanoo.

Siivonen on valmistunut Turun yliopistosta kansatieteen tohtoriksi ja työskentelee Helsingin yliopistossa professorin sijaisena. Väitöskirjassaan hän tutki Varsinais-Suomen saaristoa ja paikallisten identiteettien ja kulttuurien merkitystä ihmisten arjessa.

Käytännössä Siivonen on kiinnostunut kulttuuriperintöön liittyvistä ilmiöistä: siitä, miksi ja miten tietyt kulttuuriset piirteet nostetaan esille. Ruokaa käytetään usein juuri tällä tavalla tuotteistamistarkoituksessa.

– Lihapulla on hyvä esimerkki. Sitä pidetään monessa paikassa oman kulttuurin piirteenä, mutta kyllä sitä löytyy ihan eri puolilta maailmaa. Jauhelihasta tehdyissä pullissa voi olla erilaisia mausteita, mutta aika samaa ruokaa ne kaikki ovat. Leimallisuus ja todellisuus eivät välttämättä kohtaa, Siivonen sanoo.

Juuri tämän takia saaristolaisleipä olisi Siivosen mielestä kiinnostava tutkimusaihe. Sitä pidetään hyvin keskeisenä osana saariston ruokakulttuuria, mutta tarkkaa historiallista aineistoa on olemassa hyvin vähän, jos ollenkaan.

– Markkinoilla eri puolilla Suomea myydään makeaa siirappista leipää saaristolaisleivän nimellä. Miksi juuri saaristo? Tätä ei ole tutkittu, mutta se näkyy kulttuurissa tällaisena ilmiönä. Minulla on asiaan hieman tuntumaa saaristotutkijana, mutta toistaiseksi ei ole ollut mahdollisuutta tutkia asiaa.

Toivo Vuorelan teos Suomalaisen kansankulttuurin kartasto (1976) mainitsee leivän, joka saattaa olla jotain sukua saaristolaisleivälle. Kartastossa esitellään erilaisia leipiä ja kerrotaan, missä päin Suomea niitä esiintyy. Yhdessä kohdassa mainitaan varileipä.

Varileipä on imelletty makeahko leipä, jota on valmistettu aikanaan kenties hieman juhlavampia tilaisuuksia varten. Sen leipomisessa ei kuitenkaan ole käytetty siirappia tai sokeria eikä muitakaan makeutusaineita, vaan se on makeutettu maltaista imeltämällä.

– Siinä on ollut makeutta kuitenkin, ja maltaitahan laitetaan saaristolaisleipään. Sitä on kuitenkin esiintynyt koko Lounais-Suomessa, ei mitenkään pelkästään saaristossa. Varileipä on tavallaan vanhemman ruokakulttuurin vastine saaristolaisleivälle. Olisi kiinnostavaa selvittää, onko niillä jokin yhteys, Siivonen kertoo.

Katriina Siivosen mukaan saaristolaisleipä on kiinnostava kulttuurinen ilmiö, koska saaristo-sanaa nostetaan ahkerasti esille leivän myynnissä. Koska tarkkaa historiaa ei tunneta, leipää saatetaan markkinoida perusteilla, jotka eivät välttämättä ole edes tosia.

– Saaristolla on eräänlainen leima ruotsinkielisen Suomen symbolina. Se on eksoottinen, vähän niin kuin Lappikin, ja tuo jotain lisäarvoa tuotteeseen. Ei voi sanoa, että saaristolaisleivän markkinointi perustuu vain tähän, mutta kyllähän sitä tällaisen avulla myydään. Tällainen ilmiö olisi kyllä tutkimuksellisesti kiinnostava, Siivonen toteaa.