Monen TPS-fanin odottama päivä koittaa lokakuussa. Saku Koivun (kuvassa) pelinumero 11 nousee Turkuhallin kattoon.

Kiekkokauden alla julkistettua uutista on odotettu oikeastaan jo vuosia. Kysymys ei ole ollut siitä, jäädytetäänkö numero 11, oikeampi kysymys on ollut, milloin se tapahtuu. Uutinen Koivun paidan jäädyttämisestä on kuitenkin herättänyt myös ihmettelyä.

Kumpikin näkökulma on täysin perusteltu.

Tuskin kukaan kyseenalaistaa Koivun uran ansioita. Maailmanmestaruudet, vuosikymmen Montreal Canadiensin kapteenina, paluu jäälle syövän jälkeen, pari Suomen mestaruutta, olympiamitalit ja niin edelleen. Moisella CV:llä kyllä ansaitsee jäädytyksen. Tätä puolta myös TPS on painottanut. Koivun kohdalla on huomioitu koko Koivun ura, ei vain TPS:ssä pelatut ottelut.

Yhtä lailla perusteltua on kritiikki siitä, että eikö pelaajan ansioiden olisi pitänyt tapahtua siinä seurassa, jossa jäädytys tapahtuu. Koivu pelasi valtaosan urastaan muualla ja vaikka hän olikin 1990-luvun puolivälissä dominoiva pelaaja SM-liigassa, hänen ansionsa pelkästään TPS-paidassa eivät ikipäivänä olisi riittäneet kunnianosoitukseen. Olkoonkin, että Koivu kiistatta lukeutuu suurimpien TPS:n pelaajalegendojen joukkoon, samalle viivalle, tai ainakin hyvin lähelle, Timo Nummelinin ja Hannu Virran kanssa.

Kiekkomaailmassa toki on ennenkin haettu perusteita tarpeen mukaan, mutta TPS:ssä jäädytykset ovat aiemmin perustuneet uran merkittävyyteen TPS-paidassa. Koivu on tässäkin suhteessa poikkeus.

Ilkka Lappi