Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää tehokkaita toimia myös maankäytössä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijan MMM Hanna Kekkosen väitöskirja osoittaa, että viljellyillä turvemailla on merkittävä rooli Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimuksen mukaan ilmastotoimia voidaan kohdentaa turvepelloille paikkatietomenetelmiä hyödyntäen ilman, että ruoantuotanto vaarantuu.

Maatalous ja ruoantuotanto ovat keskeinen osa maankäyttöämme sekä Suomessa että globaalisti. Eloperäiset maalajit, kuten turvemaat, ovat merkittäviä hiilivarastoja, mutta niiden ojitus viljelykäyttöön lisää kasvihuonekaasu- ja ravinnepäästöjä, kun turpeeseen kertynyt orgaaninen aines hajoaa.

Suomessa turvemaat kattavat noin kymmenesosan koko viljelyalasta, mutta ne muodostavat huomattavan osan maankäytön kasvihuonekaasupäästöistä ja ovat maatalouden suurin yksittäinen päästölähde.

Tutkimusten mukaan turvepeltojen vettäminen on yksi vaikuttavimmista keinoista vähentää niiltä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Vedenpinnan nostaminen palauttaa hapettomat olosuhteet ja hidastaa turpeen hajoamista.

Paikkatietojärjestelmät (GIS) tarjoavat keinoja ilmastotoimien kohdentamiseen alueille, joilla saavutetaan suurimmat päästövähennykset suhteessa käytettyihin resursseihin. Paikkatietoon pohjautuvat päätöksentekoa tukevat analyysit voivat parantaa politiikkatoimien tarkkuutta ja kustannustehokkuutta erityisesti silloin, kun käytettävissä oleva aineisto on laadukasta.

Väitöskirjan osajulkaisuissa tarkastellaan muun muassa turvepeltojen teknistä vettämispotentiaalia, mahdollisuuksia toteuttaa ilmastotoimia rakennekehityksen myötä vapautuvalla peltoalalla sekä sitä, kuinka paljon vettämistoimia voisi tehdä vähentämättä ruoantuotantoa.

Tulosten perusteella Suomessa on huomattavaa potentiaalia turvepeltojen vettämiseen, mutta sen hyödyntäminen edellyttää nykyistä vaikuttavampia ja selkeämpiä ohjauskeinoja.

Kekkonen painottaa, että vettämistoimia voitaisiin kohdentaa erityisesti turvepeltoihin, jotka eivät ole aktiivisessa viljelyssä, ilman että ruoantuotanto vaarantuu.

– Yli puolet viljelyssä olevasta turvepeltoalasta soveltuisi vettämistoimiin, mikä tarjoaisi joustavuutta sopivien kohteiden valintaan käytännön toteutuksessa. Ilmastovaikutusten näkökulmasta suurimmat päästövähennykset saavutettaisiin kuitenkin kohdentamalla toimet yksivuotisten kasvien viljelyssä oleville pelloille, sanoo Kekkonen tiedotteessa.

Nykyisillä politiikkatoimilla ei toistaiseksi ole saavutettu merkittäviä muutoksia turvepeltojen käytössä. Turvepeltojen pinta-ala ja niistä muodostuvat päästöt ovat jatkaneet kasvuaan, ja ilman vaikuttavampia ohjauskeinoja asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttaminen on epätodennäköistä.

Tutkimus osoittaa, että paikkatietomenetelmiin pohjautuva kohdentaminen voi tukea ilmastotoimien laajempaa, vaikuttavampaa ja resurssitehokkaampaa toteuttamista sekä tarjota päätöksenteolle vahvemman tietopohjan.

Kekkonen väittelee 9. tammikuuta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Spatial information in targeting climate measures for cultivated peat soils.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)