Elise Pihlajaniemen teos Linnaelämää keskiajan Suomessa (Otava) vie lukijansa keskiaikaisten linnojen kivisiin saleihin ja täyttää ne kutojilla ja kirjureilla, ritareilla ja kanoilla. Historiateos keskittyy mahtimiesten ja valtioiden historian ohella siihen, keitä muita kaikkia linnoissa asui ja työskenteli sekä miltä elämä heidän näkökulmastaan näytti. Kirja ilmestyy 3. maaliskuuta.

Miten keskiaikaisissa linnoissa nukuttiin, syötiin tai sairastettiin? Keitä olivat linnojen naispäälliköt? Aikansa mielipidevaikuttaja Zachris Topelius pelasti Suomen monta linnaa, muun muassa Olavin linnan joutumasta rautateiden rakennusaineksiksi.

Vaikka linnatutkimusta on tullut viime vuosina valtavasti lisää, Suomessa ei ole kirjoitettu kattavaa yleisteosta suomalaisista keskiaikaisista linnoista yli kolmeen vuosikymmeneen. Linnaelämää keskiajan Suomessa esittelee yhdeksän keskiaikaista suomalaista linnaa ja se pohjautuu laajaan lähdeaineistoon.

Kirjan luvuissa käsitellään muun muassa linnan rakentamista, asukkaiden elämää, ruokakulttuuria, keskiaikaisen sodankäynnin roolia ja linnojen merkitystä nykypäivänä. Mukana on kiehtovia yksityiskohtia keskiajan arjesta: oluen vahvuudesta saattoi päätellä oman paikkansa linnan arvojärjestyksessä, ja kun palkollisten pöydässä syötiin lohta ja mätiä, herttuan eteen kannettiin turskaa ja silakkaa.

Tarinallinen historiateos sopii kaikille linnoista ja keskiajan elämästä kiinnostuneille. Pihlajaniemen kuvauksen kautta lukija saa käsityksen siitä, miltä keskiaikainen linnaelämä todella näytti ja kuulosti, tuoksui ja maistui.

Linnoja rakastava historianopettaja Pihlajaniemi (s.1985) tekee väitöskirjaa Pyhästä Birgitasta elinikäisen kasvamisen näkökulmasta. Nauvosta kotoisin oleva Pihlajaniemi opiskelee arkeologiaa, inspiroituu teatterista ja lepuuttaa sieluaan Vanajaveden rannalla.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)