TPS:n jääkiekkomiehistö nousi helmikuun lopulla ensimmäistä kertaa kuluvalla kaudella kiekko-Suomea laajasti puhuttaneeksi joukkueeksi. Syy ei ollut siinä, että Palloseura olisi huikeassa pelillisessä iskussa runkosarjan kaartuessa loppusuoralle. TPS:llä itse asiassa on totinen vääntäminen siinä, että selvittää tiensä 12 parhaan joukkoon ja pudotuspeleihin.

Syynä oli Tarmo Reunasen tapaus. TPS-kippari putosi taannoin pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle ja siitä lähtien huhumylly jauhoi kovilla kierroksilla. Eräänlainen päätepiste saagalle saatiin viime viikolla, kun Reunanen siirtyi loppukaudeksi Sveitsiin.

Reunasella on sopimus TPS:n kanssa myös ensi kaudesta, mutta ei välttämättä kannata hengitystään pidätellen odottaa, että Reunanen Palloseuran paidassa ensi kaudella pelaisi.

On oikeastaan täysin sivuseikka, kuka taklasi ketä tai mitä Reunasen tapauksessa on todellisuudessa tapahtunut. Episodi on vain yksi jakso sarjassa, jota turkulaiset ovat saaneet seurata jo monen tuotantokauden ajan. Sirkus Ruissalo olisi huikea suoratoistosarja, jos sellaisen TPS:n edesottamuksista vaikkapa viimeisen 20 vuoden ajalta käsikirjoittaisi.

Nyky-TPS:n ongelmat eivät ole pelillisiä. Pelillisiä ongelmia toki on, mutta ne ovat pieniä paloja isossa palapelissä.

Sirkus Ruissalo -suoratoistohitin looginen aloitushetki voisi olla esimerkiksi syksy 2005. Tuolloin Hannu Ansas jättäytyi sivuun TPS:stä. Ansaksen vaikutus turkulaisen jääkiekon menestystarinassa on valtava, kokonaisen oman sarjansa, tai kirjan, ansaitseva. Vaikka menestystä on Ansaksen pitkän ja menestyksekkään aikakauden jälkeen tullut, TPS ei organisaationa ole pystynyt täyttämään Ansaksen jättämää aukkoa. Vuonna 2012 kuolleen Ansaksen haamu leijuu suurena pilvenä Artukaisissa Turkuhallin yllä. Hallin, jonka nousemisessa turkulaisen kiekkoilun monumentiksi Ansaksella oli, tietysti, suuri merkitys.

Isossa kuvassa Palloseura on kärsinyt aivan liian kauan johtajuusvajeesta. Talossa on liian monta isäntää. Yksi selkeä johdonmukainen ääni puuttuu.

Moni asia maailmassa on nyt eri tavalla kuin Ansaksen runnoessa TPS:ää kohti Euroopan huippua 1980- ja 1990-luvuilla. Silloiset toimintatavat eivät toimisi nykymaailmassa.

Niistä nousisi valtava haloo. Ansaksen aikakaudella Tarmo Reunanen -tapausta ei olisi koskaan päässyt syntymään. Se olisi ollut arkipäivää. 1990-luvulla Ruissalon huvilalla TPS johdettiin mantereen huipulle Vladimir Jursinovin neuvosto-opein. TPS:n silloinen harjoittelukulttuuri nykypäivään siirrettynä olisi asia, josta pelaajayhdistyksellä olisi paljon sanottavaa.

Mutta jonkinlaisen nykypäivän version Ansaksesta TPS tarvitsisi. Hahmon, joka määrittelisi Palloseuralle suunnan, pitäisi ohjaksista kiinni ja tarvittaessa astuisi esiin katkomaan huhuilta siivet.

Ilkka Lappi