Erittäin uhanalainen varpunen on vähentynyt jo vuosikymmeniä ja on vaarassa hävitä kokonaan Varsinais-Suomen maaseudulta. Turun Lintutieteellinen Yhdistys on seurannut monella tavalla lajin kannanmuutoksia.

Talvilintuja on laskettu eri puolilla maakuntaa sijaitsevilla reiteillä Luonnontieteellisen keskusmuseon johdolla jo talvesta 1956–57 alkaen. Varpusen kanta oli suurimmillaan 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Nykyään kanta on selvästi alle kymmenen prosenttia silloisesta määrästä.

Varpunen on hyvin harvalukuinen suurimmassa osassa maakuntaa. Tämä näkyi myös vuosina 2022–25 toteutetussa Suomen neljännessä lintuatlaksessa, jossa kartoitettiin 10x10 kilometrin ruuduissa pesivät lintulajit. Useissa maaseudun ruuduissa oli vaikeaa löytää edes yhtä pesivää varpusparia, ja kuudesta mannerruudusta laji jäi kokonaan löytymättä. Aiemmissa atlaksissa 1974–79 ja 1986–89 laji löytyi kaikista mannerruuduista, ja 2006–10 laji puuttui vain yhdestä mannerruudusta.

Tänä talvena Turun Lintutieteellinen Yhdistys laski tammi–helmikuussa eri puolilla maakuntaa niin sanottujen maaseututaajamien lintuja 42 alueella, yhteensä 845 hehtaarilla. Lähes kaikki alueet olivat pientaloalueita. Alueet olivat sellaisia, joilta talven 2015 laajassa taajamalintujen laskennassa oli löydetty vähintään kymmenen varpusta. Talvella 2015 näiltä alueilta löydettiin yhteensä 815 varpusta, mutta nyt 50 eli vain kuusi prosenttia talven 2015 määrästä. Väheneminen on ollut todella nopeaa.

Varsinais-Suomessa varpuskanta on vähentynyt pienemmissä taajamissa ja varsinaisella maaseudulla paljon voimakkaammin kuin pitkään seuratuilla Turun pientaloalueilla. Varpusia ja muita talvilintuja on Turussa laskettu ensimmäisen kerran jo 1950-luvun lopussa. Tämän jälkeen niitä laskettiin 1980-luvulla ja järjestelmällisemmin pientaloalueilla talvina 1999–2000, 2002–03 sekä 2014–15.

Talvella 2025 laskettiin jälleen samat alueet kuin edellisellä kolmella kerralla. Näillä neljällä kerralla on laskettu samoilta yhteensä noin tuhannen hehtaarin alueilta kaikki linnut, mukaan lukien siis myös varpuset.

Varpusia oli Turussa suunnilleen sama määrä 1950-luvulta 1980-luvulle, mutta vuosituhannen vaihteeseen mennessä niiden määrä oli vähentynyt kolmanneksen. Varpusia tavattiin vuosituhannen vaihteen laskennoissa 2 288 yksilöä. Talvella 2014–15 vastaava luku oli 1 049. Talvella 2025 määrät olivat hivenen kasvaneet, sillä varpusia näkyi 1 311.

Varpusia on nyt Turussa vajaa 60 prosenttia vuosituhannen vaihteen määrästä ja runsas kolmannes 1980-luvun määrästä. Turun talvinen varpuskanta näyttää selvästi pienemmältä kuin vuosikymmeniä sitten, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana väheneminen on pysähtynyt tai kanta on jopa hieman kasvanut. Maaseudulla varpusen kannan pieneneminen on sen sijaan kiihtynyt, ja laji uhkaa hävitä kokonaan laajoilta alueilta maakunnassa.

Varpuskannan kokoon vaikuttavat useat erilaiset tekijät. Varpuset viihtyvät pientaloalueilla, joissa on vanhoja, isoja orapihlaja-aitoja ja lintujen ruokintoja. Maaseudulla varpusia esiintyy nykyään käytännössä vain harvalukuisilla nautakarja- ja hevostiloilla. Talvilintujen ruokinta on vähentynyt valtakunnallisesti. Turussa ruokintojen määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa kolmannekseen ja maaseututaajamissakin runsaalla kolmanneksella. Tällä on ollut varmasti vaikutusta varpusiin.

Varpusen ”serkku” eli pikkuvarpunen on yleistynyt huomattavasti. Se viihtyy samanlaisissa paikoissa kuin varpunen. Siitä sen erottaa ruskeasta päälaesta sekä valkoisesta poskesta, jossa on musta täplä. Pikkuvarpusia tavattiin Turussa vuosituhannen vaihteen laskennoissa vain pari yksilöä, mutta 2014–15 runsas 800 ja viime vuonna vajaa 800 yksilöä. Maaseututaajamissa niitä tavattiin 1 500 vuonna 2015 ja tänä talvena 1 100 yksilöä. Pikkuvarpunen on yleinen saaristoa lukuun ottamatta koko maakunnassa ja on nykyään noin neljä kertaa varpusta yleisempi talvilintuna. Vain aivan kaupunkikeskustoissa varpunen on sitä runsaampi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)