Tavoitimme kirjailija Tommi Kinnusen torstaina kello 16.30.

Missäs oot?

– Olen Helsingin rautatieasemalla laiturilla 9 lähdössä Turkuun päin. Olin Finlandia-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa. Ilta olisi jatkunut, mutta minulla on illalla tärkeämpää tekemistä kotona, kun pitää kuulostella 11-vuotiaan ympäristöopin koealue.

Olet nyt neljättä kertaa ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Alkaako ehdokkuuksiin tottua?

– Kyllä se aina on ainakin minulle yhtä hienoa päästä ehdokkaaksi. Viime vuosina toki olen ollut usein kiintiöturkulaisen roolissa.

Miten suhtautuisit siihen, jos voitto tällä kertaa tulisi?

– En osaa sanoa. Minä olen aina arvottanut ehdolle pääsemisen hienommaksi asiaksi kuin voiton. Ehdokkaat valitsee viisihenkinen raati. Voittajan valitsee sitten yksi ihminen henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan.

Jos nyt arvioit näitä neljää ehdolle päässyttä kirjaasi, onko joku niistä omasta mielestäsi onnistuneempi kuin muut?

– En ole koskaan miettinyt sitä jälkeenpäin. Kirja tulee valmiiksi yhteistyössä kustannustoimittajan kanssa, enkä osaa itse arvioida sitä, kuinka hyvä kirja se on. Kirjat ovat aina kirjoitettu senhetkisen osaamiseni mukaan. Minun on täytynyt vain luottaa kustannustoimittajaani. Jos hän sanoo, että kirja on riittävän hyvä, sen on riitettävä.

Onko joskus käynyt niin, että olisit halunnut jättää kirjan julkaisematta?

– Edellinen kirjani Pimeät kuut oli sellainen, josta monta kertaa projektin aikana sanoin, että se on ihan kammottava kirja. Se tuntui vain väsyneen ihmisen tilitykseltä.

Ilkka Lappi