Haaveilen omasta pienestä majatalosta Välimeren saaristossa. Ikkunoista näkyisi turkoosi meri ja aurinko paistaisi joka päivä. Siellä elelisin onnellisesti ja majoittaisin hyväntuulisia matkailijoita, jotka olisivat kiitollisia saadessaan jakaa kanssani hetken paratiisissa.

Viime kesänä päätin alkaa harjoitella majatalon pyörittämistä vuokraamalla kerrostaloasuntoni vierashuonetta Airbnb:n kautta. Odotukseni eivät olleet korkealla. Kuka nyt olisi kiinnostunut majoittumaan lähiössä kaukana kaupungin keskustasta?

Rikastumaan en ole päässyt, mutta kohteeni suosio on yllättänyt minut totaalisesti. Huone on ollut buukattuna lähes jatkuvasti. Näköjään todella moni arvostaa yösijaa, jossa on ilmainen pysäköintimahdollisuus ja joka sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien päässä, luonnon välittömässä läheisyydessä.

Etukäteen jännitin, olisiko vieraiden majoittaminen kovin rasittavaa. Häiritsisivätkö luonani ramppaavat turistit etätyöpäiviäni ja rauhallista vapaa-aikaani olohuoneen sohvalla? Joutuisinko jonottamaan omaan keittiööni ja kylpyhuoneeseeni?

Myös mahdollisten varkaiden, raiskaajien ja sarjamurhaajien päästäminen omaan kotiini mietitytti.

Kaikki huoleni ovat osoittautuneet turhiksi. Kesän ja syksyn aikana olen avannut oveni kymmenille vieraille, jotka ovat kohdelleet minua ja kotiani kaikella kunnioituksella. Suurin osa majoittujista on tarvinnut vain paikan, jossa nukkua yön yli. Eivät he ole tulleet minun luonani hengailemaan vaan tutustuakseen kaupunkiin ja sen ympäristöön.

Yhden yön vierailijoistakin jokainen on ehtinyt hetkeksi pysähtyä juttelemaan kanssani. Luonani on majoittunut ihmisiä ympäri maailmaa, joista jokaisella on ollut oma tarinansa kerrottavana.

Kohtaamiset ovat olleet ikimuistoisia. Olen puhunut työuupumuksesta saksalaisen opettajan kanssa, askarrellut jätesäkistä sadeviitan sään yllättämälle festarikansalaiselle, opettanut vietnamilaiselle opiskelijalle jätteiden lajittelua sekä jaellut lukemattomia paikallisvinkkejä parhaista museoista, ravintoloista ja uimarannoista.

Voi olla, että menee vielä kauan, ennen kuin toteutan unelmani pienestä majatalosta Välimeren saaristossa. Itse asiassa voi olla, että en toteuta sitä ikinä vaan jatkan onnellisena kerrostaloasuntoni vierashuoneen vuokraamista hyväntuulisille matkailijoille, jotka ovat kiitollisia saadessaan jakaa kanssani hetken paratiisissa.

Voinhan aina matkustaa lomalle Välimeren saaristoon nauttimaan auringosta ja turkoosista merestä.

Miten se sanonta menikään? Joskus on jäätävä kotiin nähdäkseen lähelle.

Maria Helstola