On ihmisiä, jotka muita aktiivisemmin tarkkailevat ympäristöään, tekevät havaintoja ja ottavat kantaa muidenkin puolesta. Kun Fölin Heikkilänkadun pysäkin sähköinen infotaulu kertoi päivästä toiseen ”Currently no departures”, oli kirjastosta eläkkeellä olevan ja rollaattorin kanssa liikkuvan Pirkko Leinon mielestä asiaan puututtava.

– Siinä me suomalaismummot ihmeteltiin, Leino sanoo.

Hänen mielestään yhteiset asiat eivät kuitenkaan hoidu ihmettelemällä, joten hän suuntasi KOP-kolmioon Fölin palvelutiskille.

– Ja saatiinhan se infotaulu sitten kuntoon. Minä en ajattele niin kuin tamperelaiset, että ”ei tehrä tästä ny numeroo”, Leino toteaa ja kiittelee samalla Fölin palvelutiskiltä saamaansa ystävällistä palvelua.

Fölin tullessa puheeksi selviää, että Leinolla on mielessään kokonainen valitusten sarja. Siitä alkaen, ettei mainitulle KOP-kolmion Fölin palvelupisteelle enää pääse asioimaan yhtä kätevästi kuin ennen.

– Olen jutellut Fölistä tuttujen kanssa, enkä ole tavannut yhtään tyytyväistä, vaikka heitä on kuulemma yli 80 prosenttia matkustajista. Kuka tutkimuksen on tehnyt ja miten, haluaa Leino tietää.

Hän sanoo olevansa ”vihainen kuin Pikku Myy”

– Linja 12 Härkämäestä Puutarhakatua pitkin torille ja Varissuolle on lopetettu. Vanhana turkulaisena tykkään käydä hallissa, torilla ja hautausmaalla. Linja 220 kulkee Puutarhakatua, mutta siitä pitää jäädä pois jo Kristiinankadun pysäkillä, jos aikoo halliin tai muuten joutuu Brahenkadulle, Lidlin lähelle. Molemmista suunnista on kävelymatkaa torillekin. Bussi 12:lla oli pysäkki KOP kolmion kulmalla. Pyysinkin Föliltä selvitystä, miksei torin laidassa ole enää pysäkkiä, Leino lataa.

– Sain vastauksen, ettei mahdu. No, se on kai järjestelykysymys. Järjestäkää paremmin, Leino ohjeistaa tuohtuneena.

Leino on kuullut, että varissuolaisetkin kaipaavat linjaa 12. Ja miten nyt pääsee hautausmaalle?

– Menin sukuhaudalle taksilla. Mutta eihän eläkeläisellä olisi varaa sellaisiin kyyteihin.

Fölin runkolinjauudistus on häirinnyt Leinon vakiintunutta tapaan aloittaa viikko nauttimalla maanantaiaamuisin torikahvit kaupungin hyörinää seuraten. Huonoilla ilmoilla ja talvisin aamukahvipaikkana on Cafe Eino.

Torilla kävelykin on onnistunut rollaattorin kanssa, eikä Leino ole toistaiseksi kompastunut irtonaisiin laattoihin.

– Vanhalta torilta en kaipaa muuta kuin rouvia, jotka myivät oman pihansa hajuherneitä, muistelee Leino, joka viljeli itsekin pitkään siirtolapuutarhaa Peltolassa.

Hän ei pelkää torin välillä levotonta menoa, vaan haluaa sallia kaikille paikan jossa kokoontua.

Leinon koti on toisessa kerroksessa jossa pihan vanhat vaahterat peittävät kesäisin näkymän Kirstinpuistoon.

– Uudet kerrostalot ovat maltillisen korkeita, mutta eikös niiden keskelle ole rakennettu yksi harmaanruskea torahammas. Rakennusvalvonta on pettänyt pahemman kerran, Leino epäilee.

Hänestä vaikuttaa siltä, että nykyisillä rakennuttajilla on ”ota rahat ja juokse” -asenne.

– Politiikka, jossa Suomi säästetään hengiltä, on oikein suureen ääneen valittamisen aihe. Onneksi elokuva-ala onnistui välttämään ainakin pahimmat säästöt. Onko Suomen tunnuseläin leijona vai puhtaaksi kaluttu silakanruoto, kysyy Leino, joka kulttuurialalla työnsä tehneenä seuraa kauhistuneena nykymenoa.

Aikoinaan paljon matkustellut ja itsekin matkanjärjestäjänä toiminut Leino on mukana yhdistystoiminnassa. Pino dekkareita pitää mielen vireänä siinä missä ajan ilmiöiden tarkkailu ja tarpeen mukaan niihin puuttuminen. Hänen luonaan käy Turun Seudun Vanhustuki ry:n kautta 22-vuotias Oona, joka auttaa muun muassa digiasioissa. Leinon mielestä kaikilla pitäisi olla monen ikäisiä juttukavereita peilaamassa ajan ilmiöitä.