Konnat ja rikollisten maailma ovat kiehtoneet viime vuosina entistä enemmän suosittujen true crime -rikostarinoiden myötä. Karmeilta ja pelottavilta tuntuneet murhamiehetkin ovat saattaneet nousta jopa suuren tähden asemaan. Moni entinen rikollinen voi tienata suuret summat kertomalla tositarinoita rötöstelyistään.

Tämä ei ole toki vain nyt juuri alkanut ilmiö, sillä aikoinaan yhdysvaltalainen murhasta tuomittu kulttijohtaja Charles Manson sai vuodessa 60 000 kirjettä vankilaan, useimmat ihailijoilta. Hänestä on imetty paljon vaikutteita myös muun muassa populaarikulttuuriin.

Olimme ystävän kanssa pari viikkoa sitten dekkariristeilyllä, jolla eläkkeelle jäänyt poliisi Kalevi ”Kale” Puonti totesi, että törkeästä huumausainerikoksesta tuomittu Mika ”Immu” Ilmén on hänen mielestään erinomainen nuorisotyöntekijä. Myös Immu itse totesi, että hän harkitsee todella tarkkaan sosiaalisen median sivuillaan, että miten hän siellä itseään ilmaisee nuorten seuraajiensa vuoksi, sillä hän halusi olla hyvä roolimalli.

He toteuttavat yhdessä suosittua Rötöskatsaus-sarjaa. Ilmén on moottoripyöräjengi Cannonball MC:n entinen asekersantti. Puonti oli erikoistunut poliisiurallaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä huumerikollisuuteen.

Vaikka rikollisen palvominen on omasta mielestäni kummallista, niin on myös todella tärkeää, että he voivat myös kertoa omasta taustastaan, lapsuudestaan ja miksi ovat ajautuneet tekemään rikoksia. Ehkä vieläkin sellainen ”paha poika” -ilmiö elää, että juurikin sitä kovaa jätkää ihannoidaan – mutta jos se toimii esimerkkinä hyvässä, niin kai siitä sitten todellakin on hyötyä yleisen hyvän puolesta.

Mutta esimerkiksi, jos toisen hengen riistänyt ihminen alkaa tienata rikosviihteen tuottamisella, niin se voisi tuntua aika pahalta ja väärältä uhrin läheisistä. Ja varsinkin, kun hengenriistosta saadut tuomiot ovat Suomessa paljon heppoisempia kuin joissain muissa rikoksissa, joissa kukaan ei kuollut. Se olisi jo liian helppo ja todellakin väärä tie nousta julkkikseksi.

Marianne Rovio