Kolonialistisella kuvauksella on Raita Merivirran mukaan tähän päivään asti ulottuvia vaikutuksia valtaväestön käsityksiin saamelaisista, heidän kulttuuristaan sekä muista etnisistä vähemmistöistä Suomessa.

Vanhasta suomalaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta sekä lehdistä löytyy runsaasti esimerkkejä kulttuurisesta kolonialismista ja siihen kuuluvasta ”rodun” hierarkkisesta esittämisestä.

Tämä ilmenee Merivirran väitöskirjasta, joka tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 13. syyskuuta.

Merivirta on tutkinut väitöksessään kulttuurisen kolonialismin, kolonialististen puhetapojen ja rodullistamisen ilmenemistä valituissa suomenkielisissä lapsille ja nuorille suunnatuissa lehdissä ja romaaneissa 1900-luvun alusta 1960-luvun alkuun.

Tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa Anni Swanin Australiaan sijoittuvaa kertomusta, Lappiin sijoittuvia nuortenromaaneja sekä Lasten lähetyslehden kuvauksia Owambosta nykyisen Namibian alueella.

Tutkimus pyrkii avaamaan keskustelua sekä tietoisen että tiedostamattoman rasismin ja kulttuurisen kolonialismin perinteestä Suomessa.

– Suomessa tuotettiin ja vastaanotettiin melko kritiikittömästi kolonialistisia ja rasistisiakin piirteitä sisältäneitä kulttuurintuotteita, lastenkirjallisuus mukaan lukien, Merivirta sanoo tiedotteessa.

– Tämän jäljet ovat pitkät ja yhä nähtävissä yhteiskunnassamme. Suomalaisen rasismin juurista ja kulttuurimme rasistisuudesta on tärkeä puhua rasismin kitkemiseksi.

Merivirta on myös englantilaisen filologian, erityisesti jälkikoloniaalisen kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen dosentti. Hän väitteli ensimmäisen kerran vuonna 2013 Melbournen La Trobe Universityssä intialaisesta englanninkielisestä kirjallisuudesta.

Merivirran tutkimusaineistossa globaalin etelän kansoja on esitetty vahvasti rodullistetusti. Heidän kulttuurinsa näyttäytyvät yleensä eurooppalaista kulttuuria kehittymättömämpänä.

Lappiin sijoittuvissa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa erot ovat valtaosin kulttuurisia, ja perinteisen saamelaiskulttuurin kuvataan olevan katoamassa. Maanviljelyksen, kaivostoiminnan, turismin ja asuntolakoulujen kuvataan viitoittavan tietä moderniin ja olevan saamelaisten parhaaksi.

Väitöskirjassa pohditaa suomalaiseen väitettyyn kolonialistiseen poikkeuksellisuuteen ja viattomuuteen liittyviä käsityksiä. Lisäksi tutkitaan, kuinka suomalaisuutta on lasten- ja nuortenkirjoissa rakennettu valkoiseksi ja eurooppalaiseksi.

– Suomessa elää yhä vahvana käsitys, että suomalaiset eivät ole olleet osallisia eurooppalaiseen kolonialismiin, vaan ovat viattomia ja ehkä venäläisen kolonialismin uhreja, Merivirta sanoo.

– Tämä käsitys jättää huomiotta henkisen, kulttuurisen, tiedontuotannollisen puolen ja näiden vaikutuksen siihen, miten ”toisista” ajatellaan, minkälaisia käsityksiä heistä luodaan ja millaista tietoa heistä välitetään.

Kolonialistisella kuvauksella on tähän päivään asti ulottuvia vaikutuksia valtaväestön käsityksiin saamelaisista, heidän kulttuuristaan sekä muista etnisistä vähemmistöistä Suomessa.

Lisäksi kolonialistisilla ja rasistisilla kuvauksilla on Merivirran mukaan suuri vaikutus siihen, miten etnisten vähemmistöjen lapset ja nuoret näkevät ja kokevat paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Representaatioilla eli esittämäisen tavoilla – olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia – on suuri merkitys nuoren lukijan identiteettiin, Merivirta painottaa.

Merivirta esittää väitöskirjansa Kolonialismia ilman siirtomaita? Kulttuurinen kolonialismi ja ”rotu” suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ja lapsille suunnatuissa lehdissä, 1900–1960 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13. syyskuuta kello 12 (Turun yliopisto, Educarium, Edu2, Assistentinkatu 5).

Vastaväittäjänä on professori Peter Stadius (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Taina Syrjämaa (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Euroopan ja maailman historia.

Väitöskirja on julkaistu Turun yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)