Yli satavuotias Bengtskärin majakka kohoaa harmaana ja jylhänä kohti sinistä toukokuista taivasta. Pohjoismaiden korkein majakka ja Suomen eteläisin asuttu kolkka 25 kilometriä Hangosta lounaaseen voi hyvin. Paula ja Per Wilsonin 30-vuotinen elämäntyö voi hyvin silminnähden hyvin.

1990-luvun alussa tilanne oli toinen.

Ajan hampaan oli annettu nakertaa majakkaa vailla huolenpitoa. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa saariston kehittämisprojektissa tuolloin työskennelleelle Wilsonille osallistuminen Bengtskärin taisteluiden 50-vuotismuistotilaisuuteen kesällä 1991 oli käänteentekevä hetki, joka vaikutti Wilsoniin henkisesti niin paljon, että koko elämä kääntyi uuteen suuntaan.

– Majakka oli silloin todella huonossa kunnossa. Juhlallisuuksien aikaan majakkaan ei päässyt sisälle, koska se oli niin huonossa kunnossa. Hometta oli joka puolella, lattioita puuttui ja koko majakka oli täysin rapistunut, Wilson muistelee.

– 50-vuotisjuhlallisuuksiin osallistui paljon veteraaneja. Veteraanit surkuttelivat majakan kohtaloa ja olivat sen puolesta jotenkin katkeran oloisia. He muistelivat sitä, kuinka olivat taistelleet siellä henkensä edestä ja kukaan ei välittänyt majakasta. Sen oli annettu rapistua 1960-luvun lopulta lähtien.

Saaresta on tullut tunnettu haahkoistaan. Bengtskärin karuissa maisemissa pesii jo yli 500 haahkaa.

Jo seuraavana vuonna Merenkulkulaitos vuokrasi majakan Turun yliopistolle, jonka myötä alkoi kolme vuotta kestänyt peruskorjaus.

– Tuolloin tehtiin myös suunnitelma matkailutoiminnan elvyttämisestä. Ensimmäiset matkailijat tulivat 1990-luvun puolivälissä. Suunnitelma onnistui, Wilson kertoo.

Nykyään Bengtskärin majakka on erittäin suosittu matkailukohde. Vuosittain majakalla vierailee 12 000–14 000 matkailijaa. Majakalla on myös seitsemän huonetta yön yli matkaavalle. Ne varataan koko kaudeksi maalis-huhtikuussa.

{{k8609672}}

Vaikka Paula ja Per Wilson ovat edelleen aktiivisesti auttamassa majakalla, he ovat vähitellen siirtyneet taka-alalle. Bengtskärin majakalla on tapahtunut parin viime vuoden aikana vähitellen sukupolvenvaihdos, kun suurimman vastuun majakan ylläpidosta ovat ottaneet Nora ja Henrik Wilson.

– Meidän puoleltamme sukupolvenvaihdos oli aika luonteva juttu, mutta piti sitä kuitenkin miettiä aika paljon etukäteen. Ei se ihan itsestään tapahtunut vaan päätös piti selkeästi tehdä, kuvailee Nora Wilson.

Vanhemmalle sukupolvelle taustalle siirtyminen ei ole ollut vaikeaa. Sukupolvenvaihdos on tuttua jo runsaan kymmenen vuoden takaa, kun Rosalan Viikinkikeskuksen pyörittäminen siirtyi Paulalta ja Periltä heidän pojalleen Paul Wilsonille.

– Se lämmittää mieltä, että omasta perhepiiristä löytyi työnjatkaja myös Bengtskärille. Sukupolvenvaihdoksella halutaan varmistaa, että työ majakan hyväksi jatkuu, vaikka autammekin täällä niin kauan, kun kunto sen sallii, Paula Wilson toteaa.

Kun kyseessä on 1906 valmistunut majakka, tekeminen ei lopu kesken. Viime vuosina majakalla on tehty myös iso muutos, kun viime vuonna Bengtskär sähköistettiin. Kaapelia vedettiin merenpohjaan yli 15 kilometriä.

– Se on suuri helpotus majakan hoitamisen kannalta. Aiemmin saarelle tarvittiin vuodessa 30 000 litraa öljyä, Wilson toteaa.

– Muutos on myös ympäristön kannalta hyvä askel. On hyvä, että majakka pystyy kantamaan oman kortensa kekoon. Lisäksi Bengtskär on siirtymässä tämän vuoden aikana kalliolämpöön, hän jatkaa.

{{k8609673}}

Nora Wilsonille Bengtskär on paitsi nykyinen työpaikka, myös koti vuosikymmenien ajalta. Hän on käytännössä kasvanut saarella.

– Olin kuusivuotias, kun vanhempani täällä työt aloittivat. Muistan, että lapsena kalastin haavilla pikkukaloja kallioaltaista ja seurasin sammakoiden elämää. Luonnon seuraaminen on pienestä pitäen ollut minulle tärkeää, Nora Wilson sanoo.

Nykyään Bengtskär on tunnettu haahkoistaan, joita Nora Wilsonkin on seurannut tarkasti. Bengtskärissä on yli 500 haahkaa, mutta Paula Wilson muistaa toisenlaisiakin aikoja.

– 30 vuotta sitten haahkoja ei ollut lainkaan, ehkä yksi tai kaksi jossain. Ne ovat tulleet turistien mukana. Naapurisaaressa olisi kasvillisuutta paljon enemmän, mutta sinne haahkat eivät halua pesimään, koska siellä on myös merikotkia, Paula Wilson sanoo.

– Toukokuu on mahtavaa aikaa haahkojen seuraamiseen. Toukokuussa en halua olla päivääkään poissa Bengtskäristä, kun haahkat pesivät ja munat kuoriutuvat, Nora Wilson sanoo.

Ilkka Lappi