Jyväskylän yliopiston pitkittäistutkimuksen mukaan läpi aikuisuuden liikunnallisesti aktiiviset henkilöt kärsivät selvästi harvemmin metabolisesta oireyhtymästä kuin ne, jotka liikkuvat vähän. Liikunta, erityisesti lihaskuntoharjoittelu, myöhäisaikuisuuden alussa voi kuitenkin lieventää aikaisemmasta liikkumattomuudesta aiheutuneita riskejä. Tutkijat korostavat, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista.

Tutkimus perustuu Jyväskylän yliopistossa toteutettuun Lapsesta aikuiseksi (LAKU) -pitkittäistutkimukseen, jossa samoja, alun perin keskisuomalaisia henkilöitä on seurattu jo yli 50 vuoden ajan. Tutkimuksessa tarkasteltiin 159 osallistujan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta 27, 42, 50 ja 61 vuoden iässä sekä metabolisen oireyhtymän ilmenemistä 61-vuotiaana. Metabolinen oireyhtymä tarkoittaa useiden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden kasautumista, kuten suurentunutta vyötärönympärystä, kohonnutta verenpainetta, heikentynyttä sokeriaineenvaihduntaa sekä epäedullisia veren rasva-arvoja.

Tutkimuksessa tunnistettiin kolme vapaa-ajan liikunnan kehityskulkua: pysyvästi aktiivinen, aktiivisuutta lisännyt ja pysyvästi inaktiivinen. Pysyvästi aktiiviset henkilöt liikkuivat useita kertoja viikossa jo nuoresta aikuisuudesta lähtien, kun taas aktiivisuutta lisänneet ylsivät samaan tasoon vasta keski-iässä. Pysyvästi inaktiiviset liikkuivat keskimäärin korkeintaan kerran viikossa koko aikuisuuden ajan.

Liikunnallisesti inaktiivisilla henkilöillä oli lähes nelinkertainen ja aktiivisuutta lisänneillä noin kaksinkertainen riski metaboliselle oireyhtymälle myöhäisaikuisuuden alussa verrattuna aktiivisiin henkilöihin. Erot kuitenkin pienenivät, kun huomioitiin osallistujien sen hetkinen liikunta-aktiivisuus 61 vuoden iässä.

– Pitkäaikaisella liikunnalla on selvä yhteys parempaan metaboliseen terveyteen, mutta tuloksemme osoittavat, että myös myöhemmällä iällä harrastettu liikunta tukee terveyttä. Erityisesti lihaskuntoharjoittelu näyttäisi olevan tärkeä tekijä myöhäisaikuisuuden metabolisen terveyden kannalta, korostaa tutkijatohtori Tiina Savikangas tiedotteessa.

Pitkäaikainen vapaa-ajan aktiivisuus linkittyi erityisesti alhaisempaan vyötärönympärykseen ja parempiin veren rasva-arvoihin verrattuna aikuisuuden aikana vähemmän liikkuneisiin. Myös näiden yksittäisten riskitekijöiden osalta erot pienenivät, kun nykyinen liikunta otettiin huomioon. Säännöllisesti lihaskuntoharjoittelua ja työmatkaliikuntaa harrastaneilla oli enemmän hyvää HDL-kolesterolia, minkä lisäksi lihaskuntoharjoittelua harrastaneilla oli keskimäärin pienempi vyötärönympärys kuin näitä liikuntamuotoja harrastamattomilla.

Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori ja Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön dosentti Eero Haapala muistuttaa, että tulokset tukevat laajempaa näyttöä liikunnan merkityksestä läpi elämän.

– Liikunnan terveyshyödyt eivät rajoitu yhteen elämänvaiheeseen. On tärkeää kannustaa ihmisiä pysymään aktiivisina, mutta yhtä tärkeää on viestiä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Tutkimusjulkaisu perustuu psykologian laitoksella aloitettuun ja pitkään toteutettuun ja sittemmin liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa jatkettuun Lapsesta aikuiseksi (LAKU) -pitkittäistutkimukseen. Tähän tutkimukseen osallistui yhteensä 159 miestä ja naista, jotka osallistuivat viimeisimmässä aineistonkeruuvaiheessa vuosina 2020–21 terveystarkastukseen. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden useutta arvioitiin kyselyllä 27, 42, 50 ja 61 vuoden iässä. Säännöllistä rasittavan liikunnan, lihaskuntoharjoittelun ja työmatkaliikunnan harrastamista sekä työn fyysistä kuormittavuutta arvioitiin kyselyillä ja haastattelulla. Metabolisen oireyhtymän osatekijät – vyötärönympärys, HDL-kolesteroli-, triglyseridi- ja verensokeripitoisuudet sekä systolinen ja diastolinen verenpaine – määritettiin terveystarkastuksessa ja paastoverinäytteestä. Lisäksi otettiin huomioon osallistujien käyttämä lääkitys. Henkilöt, joilla vähintään kolmen osatekijän kriittinen raja-aro ylittyi, määritettiin metabolinen oireyhtymä. Pitkittäistutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia. Julkaisun valmistelua rahoitti Juho Vainion säätiö.  

Tutkimus on julkaistu Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)