Jokaisella paikkakunnalla on kummitustarinansa ja myyttiset kummitussaarensa, jotka kaikki tuntevat, mutta harva oikeasti tietää niistä mitään.

Monille on tuttu Seilin saaren spitaalisairaala ja saaren värikkäät vaiheet, mutta Turun seudun todellinen kummitussaari on Saaristomerellä yksinään näkyvällä paikalla Nauvon ja Rymättylän välissä Ominaistenaukolla nököttävä Ominaisen saari.

Vielä nykyäänkin purjehtijat karttavat paikkaa. Ranta on karikkoinen ja vaikeapääsyisellä saarella kerrotaan olevan mystisiä voimia, jotka pitävät autiolla saarella yöpyvät valveilla ja katkovat saareen rantautuvien veneiden kiinnitysköydet.

Saaren legenda on niin vahva, että vain tyhmänrohkea uskalikko tai synnynnäinen skeptikko haluaa ehdoin tahdoin yrittää saarella yöpymistä. Tarinoiden mukaan yöpyjät ovat kuulleet muun muassa viheltelyä ja kivien paiskomista yön aikana.

Ominaisen karun maineen takana on julma historia. Vuosisatojen ajan saarelle vietiin Rymättylästä ja Nauvosta vainajat, joita kirkko ei suostunut hautaamaan siunattuun kirkkomaahan. Niinpä Ominaisesta saivat viimeisen leposijansa muun muassa murhaajat, itsemurhan tehneet ja kuolemaantuomitut.

Saaren maine pelotti kuolleiden saattomiehiä. Sukulaiset eivät halunneet olla Ominaisiin tuomittujen kanssa missään tekemisissä, eivätkä kuolleet viimeiselle lepopaikalleen vieneetkään saarelle hinkuneet.

Kuolleet vietiin saarelle ilman arkkua ja yleensä hautaa ei kaivettu. Usein vainajat viskattiin saarelle tai rantaveteen mätänemään tai peiteltiin hätäisesti sammalten alle.

Myös vainajan kuljetukseen käytetty vene tai reki jätettiin syntisen vainajan saastuttamana rannalle saattajien paetessa saarelta mahdollisimman nopeasti.

Viimeiset vainajat Ominaisiin haudattiin 1850-luvun puolivälissä, mutta vasta 1960-luvun lopulla Rymättylän seurakunta julisti saaren hautapaikaksi. Samalla saaren koilliskärjessä olevan suuren kiven päälle kiinnitettiin muistoristi ja -laatta muistuttamaan saaren karmeasta historiasta.

Vaikka viimeiset vainajat saarelle vietiin 1800-luvun puolivälissä, kauhujen saaren synkkä historia ulottuu 1900-luvulle asti.

Toisen maailmansodan lopulla kotiutettavat saksalaiset sotilaat ottivat mukaansa suomalaisia naisia, vaikka tiesivätkin hyvin, ettei tytöillä ollut asiaa Saksaan. Kotimatkallaan Ominaisten kohdalla, mistä laivaväylä nykyäänkin kulkee, tytöt heitettiin laivasta veteen.

Osa hukkui uimataidottomina jääkylmään veteen ja vain onnekkaimmat selvisivät kuolemaan kirotulle saarelle.

Lähteet:

Lasse Sjöström: Ikivanha väylä Turusta Tukholmaan

Altti Holmroos: Saarilla sattunutta