Ensi vuoden alusta Suomessa sovelletaan uutta eläinlääkintähuoltolakia, joka korvaa vuonna 2009 säädetyn nykyisen eläinlääkintähuoltolain.

Eläinlääkintähuoltolaissa säädetään kuntien velvollisuudesta järjestää perustason eläinlääkäripalveluja. Perustason eläinlääkäripalvelujen määritelmää on tarkennettu, ja niihin katsotaan sisältyvän sellaiset palvelut, joilla on keskeinen merkitys eläinten terveyden tai hyvinvoinnin taikka kansanterveyden kannalta.

Kaikkien kuntien on järjestettävä ensiavun luonteista kiireellistä eläinlääkärinapua varten oleva päivystyspalvelu kaikille eläimille sekä muita kuin kiireellisiä peruspalveluita elintarvike- ja turkistuotannossa käytettäville eläimille. Kunnan on tiettyjen edellytysten täyttyessä järjestettävä muita kuin kiireellisiä peruspalveluita myös seura- ja harrastuseläimille. Edellytykset liittyvät palveluiden alueelliseen saatavuuteen ja kunnan palvelukokonaisuuden toimintaan.

Uusi eläinlääkintähuoltolaki mahdollistaa sen, että kunnat voivat sisällyttää seura- ja harrastuseläinten hoidosta perittäviin asiakasmaksuihin aiempaa laajemmin niitä kustannuksia, joita kunnille aiheutuu eläinlääkäripalvelujen tuottamisesta.

Kunta voi myös tarjota lakisääteisiä palveluja täydentäviä palveluja, kunhan palvelut hinnoitellaan kunta- ja kilpailulaissa edellytetyllä tavalla markkinaperusteisesti. Jos muita kuin kiireellisiä peruspalveluja, esimerkiksi rokotuksia, tarjotaan muiden kuin kunnassa vakinaisesti asuvien henkilöiden kotitaloudessaan pitämille seura- ja harrastuseläimille, on nekin hinnoiteltava markkinaperusteisesti kunta- ja kilpailulain edellyttämällä tavalla.

Uusi eläinlääkintähuoltolaki tulee joissakin kunnissa nostamaan seura- ja harrastuseläinten hoidosta perittäviä asiakasmaksuja em. säännösten seurauksena. Asiakasmaksujen tulee kuitenkin olla palvelujen käyttäjien kannalta kohtuullisia.

Palvelujen tarkentaminen selkeyttää kuntien vastuita. Samalla rajataan julkisesti tuettuja palveluja suhteessa yksityisten tarjoamiin palveluihin ja helpotetaan yksityisten palveluiden tarjontaa.

Kunnat järjestävät muutamia suuria kaupunkeja lukuun ottamatta eläinlääkäripalveluja yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. Samassa eläinlääkintähuollon kokonaisuudessa kunnaneläinlääkärit voivat hoitaa myös viranomaistehtäviä, millä on merkitystä etenkin eläintautivalmiuden ja kiireellisten eläinsuojelutehtävien hoitamisen sekä esimerkiksi eläinten siirtoihin liittyvien todistusten myöntämisen kannalta. Uusi eläinlääkintähuoltolaki mahdollistaa tämän järjestelmän jatkuvuuden ilman, että kuntien tarvitsee yhtiöittää osaa kokonaisuudesta. Uuden lain mukaan kunnat voivat kuitenkin edelleen järjestää palveluja myös siten, että ne sopivat yksityisen eläinlääkäripalvelujen tuottajan kanssa niiden tuottamisesta.

Eläinlääkintähuoltolaissa säädetään Helsingin yliopiston Yliopistollisen eläinsairaalan perustasoisille palveluille lakisääteinen julkisten palvelujen asema. Tavoitteena on turvata eläinsairaalan nykyinen rooli eläinlääkäripalvelujen tuottajana sen toiminta-alueella. Palvelutuotanto on tärkeä opetus- ja tutkimustoiminnan edellyttämän potilasaineksen saannin kannalta. Palvelut rahoitetaan asiakasmaksujen lisäksi kuntakorvauksilla.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)