Louhisaaren kartano Askaisissa tunnetaan synkästä historiastaan. Sitä on päässyt kuulemaan tänä syksynä fiktiivisillä kummituskierroksilla, joita Visit Naantali järjestää kartanossa. Kierrokset on käsikirjoittanut Niina Repo ja niissä on mukana näyttelijöitä Naantalin teatterista. Niillä on valtava kysyntä: tarinat kiehtovat ihmisiä. Kartanossa on nähty outoja hahmoja ja kuultu laulua ja kolistelua.

Aaveiden jäljillä -ohjelmasta tuttu Aavedata-ryhmäkin on käynyt tutkimassa Louhisaaren kummittelua. Visit Naantalin kummituskierrokset ovat fiktiivisiä, mutta se ei tarkoita, etteikö niilläkin joutuisi tekemisiin aaveiden kanssa.

Louhisaaren kartanon pihalla hyytävässä sateessa seisoo joukko toimittajia. Kartanon kahvilassa on juuri nautittu herkulliset kummitusleivokset kahvin kera. Nyt odotetaan illan jännittävimmän osan, kummituskierroksen, alkua. Pian oviaukkoon ilmestyykin punasilmäinen taloudenhoitaja, joka johdattaa meidät sisään.

Kolkossa eteisaulassa kuullaan jo ensimmäiset kirkaisut, kun kellarin ovi kolahtaa auki ja sisäkön asuun pukeutunut opas astuu esiin. Hän kertoo kammottavia tarinoita kartanon asukkaiden elämistä ja kuolemista, joihin liittyy outoja tapahtumia. Louhisaarta asuttivat 1600-luvulla Flemingit ja 1700-luvulta 1900-luvun alkuun Mannerheimit. Flemingien suvusta muistetaan erityisesti Herman Fleming nuorempi ja hänen kaunis vaimonsa Anna Sofia Rehbinder, joiden suhde oli myrskyisä.

Siirrymme toiseen kerrokseen, huoneeseen, jota kutsutaan Pirun kammariksi. Nimitys juontuu seinällä olevasta pirun kuvasta. Huoneessa yöpyneet ovat kokeneet selittämätöntä ahdistavaa tunnetta ja onpa joku löydetty aamulla kuolleenakin.

Toimittajajoukko hätkähtää, kun Hermania ja Annaa esittävät näyttelijät juoksevat äkkiä ohi kauheasti huutaen. Opas kertoo, että Herman oli sairaalloisen mustasukkainen vaimostaan. Hän telkesi tämän komeroon aina matkoille lähtiessään ja käski palvelijoiden tuoda tälle ruokaa. Kerran hän unohti kertoa palvelijoille, minkä seurauksena Anna nääntyi nälkään.

Kolmannessa kerroksessa on suuri peili, jonka nimi on psyyke. Kun siihen katsoo tarpeeksi kauan, voi nähdä sielunsa. Kukaan toimittajista ei uskalla jäädä tuijottamaan peiliin, vaan siirtyy C. G. E. Mannerheimin isälle kuuluneeseen työhuoneeseen. Opas kertoo tämän herran jättäneen perheensä ja lähteneen rakastajattarensa kanssa Pariisiin. Hänen vaimonsa kerrotaan kuolleen suruun.

Louhisaaressa on kuollut ihmisten lisäksi myös poikkeuksellisen paljon koiria. Kartanosta löytyykin paljon omituisia koiratauluja ja -patsaita.

Kierroksen viimeinen etappi on kellari, jossa kummittelee erityisen paljon. Ollessamme siellä valot sammuvat äkkiä ja jostain kuuluu Herman Flemingin ääni, joka vannoo palaavansa kartanoon aina etsimään Annaa, suurinta rakkauttaan.

Kun valot taas syttyvät, on opas siirtynyt katosta roikkuvan hirttoköyden viereen. Hän kertoo oman tarinansa: hän on isä-Mannerheimin hylkäämä nuori nainen, joka tuli raskaaksi ja hirtti itsensä.

Elli Kummala