Suomi valittiin maaliskuussa jo yhdeksättä kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Mutta olemmeko me juhlineet tätä jokaisen PR-toimiston brändiunelmaa ja mainettamme nostattavaa saavutusta? Voiton julkistuksen jälkeen mediassa rynnättiin toki selvittämään onnellisuutemme salaisuutta, mutta somessa käynnistyi välittömästi tyypillinen suomalainen natina ja mutina. Mekö muka onnellisia? Entäs itsemurha- ja väkivaltatilastot? Eihän täällä ole töitäkään kohta kenelläkään.

Radikaaleimmat olivat jo vaatimassa, että Suomen pitäisi luopua koko tittelistä, sehän on ihan valheellista fuulaa. Eräskin mielipidekirjoittaja linjasi, että maailmalla edustavan presidenttimme Pepsodent-hymy ei hyydy. Mutta Kelan pakottamana halvempaa vuokra-asuntoa etsivän työttömän kolmen lapsen yksinhuoltajan huulilla ei hymy edes väreile.

Kaikki ei ole täydellistä maailman onnellisimmassakaan maassa. Elämä ei toimi niin, eikä se tässä maailmantilanteessa olisi mahdollistakaan. Mutta tuskinpa kukaan silti toivoisi aina suu mököttävässä mutrussa esiintyvää valtionjohtoa? Eiköhän se kerro jo tarpeeksi, että kiukuttelustaan tunnetulla presidentillä siunattu Yhdysvallat oli samaisen maailman onnellisuusraportin sijalla 23.

Onnellisuusraportteja ei kuitenkaan voiteta hymyjen leveydellä. Raportilla ei ensinnäkään mitata sellaista ruusunpunaista onnenhattaraa, joksi yleensä onnen miellämme. Kyse on onnen sijaan tyytyväisyydestä yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen, tasa-arvoon ja demokratiaan. Verrattuna rapakon takaisiin oloihin, tutkimustuloksissa Suomessa korruptiota ja suhmurointia koettiin yhteiskunnassa olevan huomattavasti vähemmän.

Isossa kuvassa meillä on siis paljon syytä tyytyväisyyteen. Samalla jokainen voi löytää omasta elämästään pieniä onnen hetkiä: keväinen linnunlaulu, lapsen nauru tai kivuton päivä vaikean sairauden keskellä. Usein juuri vastoinkäymiset opettavat huomaamaan, miten paljon merkitystä on arjen pienillä asioilla.

Vaikka sananlaskummekin kehottavat piilottamaan onnen, voisimme rohkeammin sitä tässä onnettomuuden täyttämässä maailmassa näyttää. Ja olla vähättelemättä parhaita. Kun suomalaiset ensi vuonna kymmenennen kerran valitaan maailman onnellisimmaksi kansaksi, eiköhän lähdetä torille juhlimaan täyttä kymppiä isosti!

Hannele Sivonen