Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan työkyky koetaan hieman aiempaa paremmaksi. Vahvimmalla tasolla oli kokemus fyysisestä työkyvystä, heikoimmalla tasolla emotionaalinen työkyky. Nuoret arvioivat kognitiivisen ja fyysisen työkykynsä hieman muita korkeammalle, mutta heidän työhyvinvointinsa oli heikompaa. Työuupumusoireilun vähentämiseksi toimenpiteitä kannattaisi kohdentaa byrokratiavaatimuksiin ja rooliristiriitoihin.

Suomalaiset kokevat työkykynsä hieman aiempaa paremmaksi. Työssäkäyvistä suomalaisista 43 prosenttia piti kesällä työkykyään erinomaisena, kun vuotta aiemmin näin koki 39 prosenttia.

Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksessa raportoidaan ensimmäistä kertaa erikseen myös työkyvyn viittä eri osa-aluetta. Tutkimuksessa kysyttiin, miten hyvin vastaajat pystyvät vastaamaan työnsä fyysisiin, kognitiivisiin, sosiaalisiin, emotionaalisiin ja osaamiseen liittyviin vaatimuksiin.

Vahvimmalla tasolla oli kokemus fyysisestä työkyvystä: 67 prosenttia pystyi vastaamaan täysin työnsä fyysisiin vaatimuksiin, joita ovat esimerkiksi seisominen tai tavaroiden nostelu. Heikoimmalla tasolla oli emotionaalinen työkyky eli tunteisiin liittyviin vaatimuksiin vastaaminen, kuten muiden ihmisten tunteiden kohtaaminen ja käsittely (41 %).

– Työkyky on moniulotteisempi asia kuin moni tulee ajatelleeksi. Ihminen voi olla täysin työkykyinen yhdellä osa-alueella, vaikka tarvitsisi tukea toisen osa-alueen vahvistamiseksi. Lisäksi eri työtehtävissä korostuvat erilaiset työn vaatimukset. Tämän tiedon valossa työtehtäviä voisi pyrkiä muokkaamaan tarpeen mukaan ja mahdollistaa työuran jatkuminen, kertoo tutkimusprofessori Jari Hakanen.

Työkyvyn osa-alueista kognitiivinen, emotionaalinen ja osaamistyökyky vahvistuivat väestössä kesästä 2025. Fyysinen ja sosiaalinen työkyky säilyivät samalla tasolla.

Etätyön määrä ei ollut yhteydessä yleiseen työkykyyn.

Työkyvyn osa-alueet painottuivat eri tavoin eri-ikäisillä. Nuorempi ikä oli yhteydessä parempaan fyysiseen ja kognitiiviseen työkykyyn. Kognitiivisella työkyvyllä tarkoitetaan kykyä vastata työn vaatimuksiin, jotka liittyvät tiedonkäsittelyyn ja ajatteluun. Toisaalta nuorempi ikä oli yhteydessä heikompaan sosiaaliseen työkykyyn eli kykyyn vastata muiden kanssa työskentelyn ja epävirallisten vuorovaikutustilanteiden vaatimuksiin.

– Tulokset voivat heijastaa työuran alkuvaiheeseen liittyvää vähäisempää kokemusta. Ne voivat kertoa myös siitä, että nuoria työllistävillä toimialoilla ja tehtävissä on enemmän sosiaalisia vaatimuksia. Tulosta ei siis pidä tulkita vain nuorten yksilölliseksi ominaisuudeksi. Havainnot kuitenkin osoittavat, mihin työkyvyn osa-alueisiin nuorten tukemisessa ja työn kehittämisessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sanoo erikoistutkija Janne Kaltiainen tiedotteessa.

Alle 30-vuotiaista yli puolet koki työkykynsä erinomaiseksi. Työhyvinvoinnin osalta nuorilla oli kuitenkin muita ikäryhmiä heikompi tilanne. Mitä nuorempi vastaaja oli, sitä vähemmän hän koki työn imua ja enemmän työssä tylsistymistä. Myös yksinäisyys oli yleisempää nuoremmilla.

Eri ikäisten välillä ei havaittu eroja työuupumusoireilussa.

Työuupumusoireilun vähentämiseksi toimenpiteitä kohdistettava byrokratiavaatimuksiin ja rooliristiriitoihin

Edelleen joka neljännellä (26 %) työssäkäyvällä suomalaisella oli kohonnut riski työuupua tai todennäköinen työuupumus. Sekä työntekijöillä että esihenkilöillä työuupumusoireita esiintyi yleisemmin kuin aikana ennen koronapandemiaa.

Miten Suomi voi? -tutkimuksessa tarkasteltiin työn vaatimusten esiintyvyyttä ja yhteyttä työuupumukseen. Tavoitteena oli tunnistaa tekijöitä, jotka selittävät työuupumusoireilun esiintyvyyttä väestössä.

Keskeisessä roolissa näyttävät olevan erityisesti byrokratiavaatimukset ja rooliristiriidat.

– Usein puhutaan työn määrästä, mutta se ei ole välttämättä ykkösriskitekijä. Suurempi merkitys näyttää olevan sillä, että kankeat toimintatavat, riittämättömät työvälineet, tiedon hidas kulku tai ristiriitaiset odotukset tuovat työhön tarpeeton kitkaa. Nämä viimeksi mainitut voivat myös lisätä kiireen kokemuksia ja vähentää aikaa siltä, minkä työntekijä kokee ydintyökseen, sanoo tutkija Jie Li.

Byrokratiaa ja rooliristiriitoja voidaan työpaikoilla vähentää useilla keinoilla, jotka liittyvät työpaikan prosessien yksinkertaistamiseen ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseen.

– Kannustan määrittelemään ydintyön ja karsimaan yhdessä tehtäviä, jotka eivät tue tavoitteita. Sopikaa työyhteisössä, miten toimitaan ja mitä priorisoidaan, kun työn eri vaatimukset ovat ristiriidassa. Arvioikaa säännöllisesti esimerkiksi raportointikäytäntöjä, tiedonkeruuta ja prosesseja: mitä voidaan lopettaa, yksinkertaistaa tai tehdä harvemmin, Jie Li kehottaa.

Myös työn epävarmuus, liiallinen määrä, yksitoikkoisuus ja fyysinen kuormittavuus ovat työuupumuksen riskitekijöitä, vaikka niillä on keskimäärin pienempi rooli väestössä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)