Metsä tarjoaa muutakin kuin kantarelleja ja suppilovahveroita
Suomalaisten suosikkisieniä keltavahveroa eli kantarellia ja suppilovahveroa on tänä syksynä päässyt keräämään ilahduttavan paljon. Samoin kuin hieman hankalammin löydettävälle mustatorvisienelle on netti ja ruokakirjat pullollaan ohjeita näille metsän aarteille. Metsässä samoillessa onkin helppo kävellä monen todellisuudessa hyvän ruokasienen ohi.
Erittäin runsassatoisena esimerkiksi sorakuoppien reunoilla ja metsäteillä kasvava voitatti kuuluu lajeihin, jotka moni innokaskin sienestäjä ohittaa. Voitatin ulkonäkö ei välttämättä houkuttele, sillä sen tummanruskeassa pinnassa kasvaa limainen pintakelmu. Sientä kuitenkin pidetään kolmen tähden erinomaisena ruokasienenä ja perkaamisessa vaivaa näkevä taikookin siitä herkullisia aterioita.
Voitatista valmistuu herkullinen höyste esimerkiksi perunan kaveriksi tai leivän päälle yksinkertaisesti paistamalla tatteja ja sipulia pannulla ja lisäämällä lopuksi joukkoon ruokakermaa ja oman maun mukaiset mausteet.
Myös toinen kolmen tähden ruokasieni lampaankääpä kasvaa kangasmetsissä ja paksusammaleisissa kuusikoissa. Sen kohdalla kannattaa muistaa kantarelleista tuttu vinkki: jos löydät yhden, kannattaa lähialue käydä tarkasti läpi. Sienestäjää voi odottaa todellinen huippusaalis.
Lampaankääpä on kiinteälihainen, nuorena valkoinen ja vanhemmiten harmahtavan rusehtava. Nopealla vilkaisulla sen voi sekoittaa vaaleaorakkaaseen, joka sekin on herkullinen ruokasieni. Lampaankääpää voi hyvin pakastaa talvea varten ja se on kiitollinen sieni tässäkin mielessä.
Tuoreena siitä saa kiinteän koostumuksensa ja verrattain miedon makunsa ansiosta oivallisia pihvejä. Madottomat lakit voikin leivittää ja paistaa sellaisenaan esimerkiksi vegaanisen burgerin proteiiniksi. Vähemmän rasvaa käyttävä pyöräyttää lampaankäävän paloista nugetit airfryerissa. Maustamalla pankojauhot pariin eri tapaan esimerkiksi savupaprikalla ja lehtipersiljalla sekä parmesaaniraasteella ja valkopippurilla saa vaihtelua samalle lautaselle.
Karvalakkina tunnettu karvarousku on monikäyttöinen, keittämisen jälkeen kahden tähden ruokasienenä pidetty koko maassa yleinen sieni. Karvarousku on helppo tunnistaa poikkeuksellisen ulkonäkönsä ansiosta ja siksi esimerkiksi sienestämistä harjoittelevalle lapselle turvallinen sieni kerätä.
Karvarouskulla on kaksi näköislajia, valkokarvarousku ja villakarvarousku, mutta nekin ovat molemmat syötäviä ja niitä voi käyttää karvarouskun tapaan.
Perinteisin tapa karvalakin säilömiseen lienee suolaus, vaikka pakastaminenkin onnistuu. Se on oiva lisä muille suolattaville rouskuille, kuten kangas- ja haaparouskuille, sillä karvalakin kirpeys säilyy keittämisenkin jälkeen vaikkakin miedompana. Käsittelyn suhteen tälle rouskulle ominaiset lakin karvat kehotetaan usein jättämään paikoilleen, mutta lienee makuasia kuinka karvaisesta ruoasta pitää. Karvarousku on helppo sieni opettaa lapsille myös perkaamista, sillä sen ulkonäkö ja koostumus ovat omiaan pitämään yllä mielenkiintoa.
Ja kannattaa muistaa, että syötäväksi ei päädy yhtään sientä, jota ei varmuudella tunnista.
Noora Lindberg
