Kamppailu-urheilussa, erityisesti vapaaottelussa, on eletty viime vuodet vahvaa buumia. Kotimaiset promootiot, Ice Cage ja IFN etunenässä, ovat järjestäneet tapahtumiaan jäähalleissa ja pienemmätkin organisaatiot, kuten turkulainen Hamara, on vetänyt tapahtumiinsa hyvin väkeä.

Kiinnostus on rakennettu osittain show’n varaan. Monen tapahtuman vetonauloina on ollut otteluita, joissa julkkikset mätkivät toisiaan. Nanna Karalahti vastaan Martina Aitolehti, Kalle Palander vastaan Aleksi Valavuori ja niin edelleen. Joulukuussa Panu Hörkön perustaman Crash Fightin illassa nähdään Esko Eerikäisen ja OG Ulla-Maijan eli Tatu Varvikon ”nyrkkeilyottelu”.

Sitä ei tarvitse ihmetellä, miksi julkkiskohtaamisten estradina toimii kamppailu-urheilu. Kamppailussa on aina läsnä perinteinen gladiaattoriasetelma, jossa yksi voittaa. Tosin tällainen sirkustelu voisi tapahtua aivan yhtä hyvin vaikka yleisurheilukentällä. Mutta jostain syystä ajatus Eerikäisestä tai Palanderista hyppäämässä seivästä tai heittämässä keihästä on lähtökohtaisesti naurettava. Tuskin se keräisi tuhansia silmäpareja suoritusta ihmettelemään.

Edellä mainittuihin kohtaamisiin monet kamppailu-urheilun kanssa pidempään tekemisissä olleet suhtautuvat ristiriitaisin tuntein. Se on ymmärrettävää. Onhan se vähän epäreilua, että joku on kamppaillut vuosia ja vuosia ja sitten suurin valokeila kohdistuu aloittelijoihin, jotka ovat taidoiltaan valovuosien päässä ammattilaisista.

Toisaalta yhtä ymmärrettävää on, että hirveän harva aktiiviammattilainen kovin suorasanaisesti sirkusotteluita kritisoi. Ne ovat nostaneet kamppailun ennennäkemättömään suosioon. Ne ovat tuoneet kansan lajin pariin ja samalla avanneet ovet aiempaa parempiin tienesteihin.

Eri asia on, kuinka kauan buumi kestää. Ilmiö on tuonut monenlaisia promootioita järjestämään iltoja, mutta on vaikea nähdä tilannetta, jossa sirkusottelut jaksaisivat loputtomiin kiinnostaa, jos tarjolla on laadukastakin kamppailua. Toisaalta erilaiset ”erikoisottelut” ovat perinteisesti olleet osa isompiakin organisaatioita maailmalla, joten ehkä ne eivät täysin katoa.

Organisaatioiden kohdalla käynnissä on joka tapauksessa pudotuspeli. Laadukkaita ammattilaisottelijoitakaan ei ihan loputtomiin ole. Jossain kohtaa yleinen kiinnostus saavuttaa saturaatiopisteen, jonka jälkeen joillekin jää luu käteen.

Buumin keihäänkärkenä toiminut Ice Cage on osoittanut, että elintilaa on tällä hetkellä ainakin yhdelle isolle suomalaiselle organisaatiolle. Ice Cage on takonut taloudellisesti hurjaa tulosta ja samalla se on asteittain jättänyt sirkustelut taakseen. Turkuhallissa järjestetty Ice Cage 8 keräsi Turkuhallin täyteen ilman sirkustelua. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen kovatasoisimmista kamppailuilloista Suomessa.

Ilkka Lappi