Itsemurhakuolemat vähenevät Suomessa vuosittain. Kehitys osoittaa, että itsemurhia voidaan ehkäistä, kun apua on saatavilla ja ehkäisytyötä tehdään pitkäjänteisesti.

Vielä 1990-luvun alussa itsemurhaan kuoli vuosittain noin 1 500 ihmistä, kun taas 2020-luvulla määrä on vakiintunut noin 750 itsemurhakuolemaan vuodessa.

Maailman itsemurhien ehkäisypäivää vietetään 10. syyskuuta. Itsetuhoisuus koskettaa Suomessa vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä joko henkilökohtaisesti tai läheisen kautta. Oikein ajoitetulla avulla moni itsemurha on estettävissä.

– Kehitys antaa aihetta varovaiseen toivoon. Itsemurhien ehkäisy ei kuitenkaan perustu yksittäisiin ratkaisuihin vaan vuosikymmeniä jatkuneeseen yhteistyöhön, jossa mukana ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, monet muut viranomaiset, järjestöt, läheiset, yhteisöt ja koulutetut vapaaehtoiset, MIELI ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen sanoo tiedotteessa.

Vaikka kehitys on myönteistä, itsetuhoisuus on edelleen merkittävä kansanterveysongelma. Eniten itsemurhia tehdään edelleen keski-iässä, erityisesti 50–55 -vuotiaiden miesten joukossa. Vuosina 2020–24 eniten itsemurhakuolemia oli 30–44 -vuotiaiden miesten joukossa.

Samaan aikaan ensimmäiset itsemurhayrityksiä koskevat tilastot osoittavat, että itsetuhoisuus koskettaa erityisesti nuoria. THL:n tilastojen mukaan kirjattuja itsemurhayrityksiä oli vuonna 2025 eniten 18–22-vuotiaiden ikäryhmässä ja seuraavaksi yleisimmin 13–17-vuotiailla.

– Itsemurhakuolleisuuden lasku ei tarkoita, että myönteinen kehitys jatkuisi itsestään. Päinvastoin. Nuorten itsetuhoisuus, mielenterveyden kuormitus ja ihmisten vaikeudet saada apua ajoissa osoittavat, että pitkäjänteistä itsemurhien ehkäisytyötä tarvitaan edelleen, Kukkonen painottaa.

Itsemurhien ehkäisyssä tukea ei tarvitse vain itsetuhoinen ihminen. Myös läheiset tarvitsevat apua kohdatessaan huolta läheisensä voinnista tai menettäessään läheisen itsemurhalle.

Itsemurhakuolema on läheisille syvästi järkyttävä ja elämää muuttava kokemus. Traumaattinen menetys voi näkyä masennuksena, ahdistuksena, univaikeuksina, fyysisinä oireina sekä toimintakyvyn heikkenemisenä vielä pitkään tapahtuneen jälkeen.

Siksi on tärkeää, että sekä itsetuhoisuutta kokeville ihmisille että heidän läheisilleen on tarjolla oikea-aikaista tukea silloin, kun sitä tarvitaan.

Suomessa itsemurhien ehkäisy on rakentunut pitkälti julkisen sektorin, hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteistyölle. Matalan kynnyksen kriisiapu, vertaistuki, neuvonta, koulutus ja läheisten tukeminen muodostavat kokonaisuuden, jonka vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua.

Ehkäisytyön kannalta on huolestuttavaa, jos ihmisten mahdollisuudet saada apua heikkenevät tai palveluketjut pirstoutuvat.

– Toimivia rakenteita ei kannata purkaa aikana, jolloin moni tarvitsee edelleen tukea. Itsemurhien ehkäisy ei ole kuluerä vaan investointi ihmisten hyvinvointiin, turvallisuuteen ja tulevaisuuteen. Kun tilanne on niin vaikea, että itsemurha tuntuu ainoalta ulospääsyltä, apua on oltava saatavilla nopeasti, Kukkonen sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)