Sepelvaltimotautikuolleisuus on laskenut Suomessa tasaisesti vuosikymmeniä, mutta diabeteksen nopea yleistyminen uhkaa kääntää tämän myönteisen kehityssuunnan. Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että diabetesta sairastavilla potilailla sydänriski on koholla myös silloin, kun verenkierron kuvantaminen näyttää normaalin tuloksen. Plakin kuvantaminen tuo ratkaisevan lisän riskin arviointiin.

Sepelvaltimotauti on edelleen yksi yleisimmistä kuolinsyistä Suomessa ja maailmanlaajuisesti yleisin yksittäinen kuolinsyy. Sairaudessa sydämen omiin verisuoniin kertyy rasva- ja kalkkikerrostumia eli plakkeja, jotka kaventavat suonia ja voivat lopulta johtaa sydäninfarktiin. Keskeinen keino hidastaa tätä prosessia on alentaa veren kolesterolipitoisuutta — juuri tähän kolesterolilääkitys tähtää.

Diabeteksessa elimistön sokerinsäätely pettää: insuliini ei avaa solun ovea sokerille normaalisti, jolloin verensokeri jää kohonneeksi. Tyypin 2 diabeteksessa haima erittää insuliinia, mutta kudokset eivät reagoi siihen normaalisti, kun taas tyypin 1 diabeteksessa haima ei tuota insuliinia normaalisti. Ylimääräinen sokeri vaurioittaa verisuonten sisäpintaa, nopeuttaa rasvakerrostumien syntymistä ja kiihdyttää sepelvaltimotaudin kehittymistä. Diabeetikoilla sairaus alkaa nuorempana, etenee nopeammin ja johtaa useammin vakaviin komplikaatioihin.

– Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä sairastaa tyypin 2 diabetesta, ja lihavuuden yleistymisen myötä diabeetikoiden määrä on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Diabeteksesta on tullut yhä merkittävämpi sydänriskiä lisäävä tekijä, kertoo väitöskirjatutkija, LL Matias Mäenpää tiedotteessa.

Väitöstutkimuksessa hyödynnettiin PET-TT-yhdistelmäkuvantamista, jossa tietokonetomografia (TT) ja positroniemissiotomografia (PET) tehdään samalla laitteella samalla käynnillä Turun PET-keskuksessa. TT paljastaa sepelvaltimoiden sisällä olevat plakit ja ahtaumat — se kertoo, mitä suonissa fyysisesti on. PET puolestaan mittaa sydänlihaksen verenvirtausta eli perfuusiota käyttäen radioaktiivisesti leimattua vettä: se kertoo, saako sydänlihas riittävästi happea.

Tutkimusaineisto koostui yli kahdesta tuhannesta oireisesta potilaasta, joilla epäiltiin sepelvaltimotautia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa; lisäksi yhdessä osatyössä oli mukana potilaita Amsterdamin yliopistollisesta sairaalasta. Potilaita seurattiin useamman vuoden ajan sydäninfarktien ja kuolemien varalta, ja Kelan lääkerekisteristä saatiin tiedot kolesterolilääkityksen käytöstä.

Tutkimuksen tärkein löydös on, että diabetesta sairastavilla potilailla normaaliin perfuusiotulokseen ei liity yhtä hyvää ennustetta kuin muilla. Ei-diabeetikoilla normaali verenvirtaus tarkoitti erinomaista ennustetta — sydäninfarkteja ja kuolemia oli erittäin vähän. Diabeetikoilla tämä suojaava yhteys heikkeni merkittävästi: heillä esiintyi enemmän vakavia sydäntapahtumia seuranta-aikana, vaikka PET osoitti normaalin verenvirtauksen.

– Diabetesta sairastavien potilaiden sydänriski on moniulotteisempi kuin aiemmin on ajateltu. Pelkkä verenvirtauksen mittaaminen voi antaa liian optimistisen kuvan — siksi plakin kuvantaminen on erityisen tärkeää juuri tässä potilasryhmässä, Mäenpää sanoo.

Mitä enemmän plakkia tietokonetomografiassa todettiin, sitä suurempi oli riski sydäninfarktiin tai kuolemaan. Tämä yhteys piti paikkansa sekä diabetesta sairastavilla että muilla potilailla. Erityisesti diabeetikoilla, joilla pelkkä verenvirtauksen mittaus aliarvioi riskiä, plakin kuvantaminen paransi riskin tunnistamista merkittävästi.

Kuvantamistulos vaikutti konkreettisesti hoitopäätöksiin: mitä vaikeampi sepelvaltimotauti todettiin, sitä todennäköisemmin potilas aloitti kolesterolilääkityksen. Lääkityksellä oli yhteys parempaan ennusteeseen niillä potilailla, joilla todettiin sepelvaltimoahtauma.

Huolestuttavaa kuitenkin oli, että lääkityksen käyttö heikkeni selvästi ajan myötä. Iso osa potilaista lopetti lääkkeet vuosien kuluessa. Tämä muistuttaa, että kuvantaminen on vasta ensimmäinen askel — pitkäaikainen seuranta ja potilaiden tuki ovat yhtä tärkeitä.

Tutkimus osoittaa, että sydänkuvantamisen tuloksia tulisi tulkita eri tavalla diabetesta sairastavilla kuin muilla. Diabeetikoilla laajempi tauti, monimutkaisempi riskinarviointi ja heikompi hoitoon sitoutuminen kasaantuvat — ja kaikki kolme haastetta vaativat erityistä huomiota. Pitkällä aikavälillä parempi riskin tunnistaminen voi vähentää sydäninfarkteja ja ennenaikaisia kuolemia erityisesti diabeetikoilla, joiden määrä kasvaa jatkuvasti.

Väitöstilaisuus perjantaina 15. toukokuuta

Mäenpää esittää väitöskirjansa Diabetes, coronary artery disease, and clinical outcomes: Insights from Multimodality Imaging julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.5.2026 klo 12.00 (Tyks T-sairaala, Risto Lahesmaa -auditorio, Hämeentie 11).

Vastaväittäjänä on dosentti Markku Eskola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Antti Saraste (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)