Leena Julinin näyttely Kartta ei ole maasto on esillä Kriittisessä Galleriassa 8.5.–21.6. Näyttely aukeaa 7. toukokuuta kello 18–20.

Voiko kuoleman – tai elämän – muotoilla teologiseksi opiksi? Miten valmiit tekstit kohtaavat ihmisen, ja miltä näyttää, kun järjestelmä vastaa inhimilliseen tarpeeseen?

Näyttely tarkastelee ihmisyyttä kristillisessä kulttuurissa ennen kaikkea kahden kysymyksen valossa: miten kohdata toinen ihminen ja miten kohdata elämän rajallisuus. Se käsittelee ihmisyyden ja järjestelmällisyyden suhdetta, ja miten ihmisen, elämän ja kuoleman kohtaaminen tuossa suhteessa toteutuu. Miten asioita on kirkossa sanoitettu ja minkälaista todellisuutta sanat luovat? Selittääkö kirkko, miten asiat ovat? Onko kirkko vielä kirkko, jos se vain pohtisi? Lukittujen vastausten tarjoaminen tekee yleisinhimillisistä ja siten tunnistettavista kysymyksistä vaikeammin tunnistettavia. Vaikka ihminen kaipaa jatkuvuutta ja pysyvyyttä, lukittu järjestelmä tuskin on siihen vastaus. Se, mikä kautta aikain on tunnistettavaa, ovat sellaiset asiat, mitä ihmiselämissä kaikkina aikoina koetaan.

Näyttely nousee Julinin väitöstutkimuksesta Jaettu ihmisyys. Taiteellinen tutkimus kristillisen kulttuurin tunnistettavista ja etäännyttävistä aineksista nykyihmisen näkökulmasta, joka tarkastelee kristinuskon ja nykyihmisen yhtymäkohtia ja törmäyspisteitä. Se on art as research -tyyppinen taiteellinen tutkimus, jossa taidetta käytetään tutkimusvälineenä sekä tulosten esittelyalustana. Julin tekee tutkimustaan Taideyliopistossa.

Tutkimuksen tavoitteena on löytää kristillisestä perinteestä (yleisesti, sekä erityisesti Suomen ev.-lut. kirkon käytänteistä) tunnistettavia elementtejä vakaumuksesta riippumatta, ihmisiä etäännyttäviä tai poissulkevia sisältöjä, ja tarkastella ja tulkita niitä taiteen keinoin. Tutkimuksessa on kolme tarkennettua teemaa: Olemassaolo ajan ja ikuisuuden välissä. Marraskuussa 2024 julkaistu ensimmäinen taiteellinen osio tarkasteli kuuntelun kautta saavutettavaa läsnäoloa, katoavaisuuden ja ikuisuuden suhdetta, sekä kristillisen kielen mahdollisuuksia sanoittaa olemassaoloa katoavaisuuden ja ikuisuuden rajalla.

Toisten ihmisten kohtaaminen, kristillisin termein lähimmäisenrakkaus. Teemaan sisältyviä aiheita ovat esimerkiksi kysymykset toisten ihmisten kohtelusta, auttamisesta, ihmisoikeuksista uskonnollisessa kontekstissa, sekä inkluusiosta ja ekskluusiosta.

Kuoleman kohtaaminen ja suru. Teema keskittyy siihen, minkälaisia selityksiä tai sanoituksia on annettu kuolemalle ja suremiselle, ja minkälaisia suremisen tarjoumia (engl. affordance) kristillisyydessä on.

Viime huhtikuussa toteutettu toinen taiteellinen osio, konsertti sekä tutkimuksen viimeinen taiteellinen osio, näyttely marraskuussa, keskittyivät kahteen jälkimmäiseen teemaan. Kuitenkin läsnäolon, ajan ja ikuisuuden, ja sanoittamattoman sanoittamisen teemat ovat oleellisia tutkimuksen kaikissa osissa. Kriittisessä Galleriassa oleva näyttely on hieman suppeampi versio viime marraskuun näyttelystä.

Tutkimusmateriaalina Julin käyttää virallisesti ja/tai julkisesti sanottua (esimerkiksi piispojen vastaukset tai kommentit) ja vakiintuneiden aineistojen (esim. Kirkollisten toimitusten kirja, virsikirja) muotoiluja. Onkin tärkeää ottaa huomioon, että käytännössä kaikki ei tule ulos juuri niin kuin kirjoihin on kirjoitettu; monet työntekijät soveltavat tekstejä, ottavat huomioon inhimilliset tilanteet ja kokemukset, ja ylipäänsä kantavat mukanaan suunnattomasti ammattitaitoa. Oma tutkimuksensa olisikin, minkälainen välimatka tai jopa kuilu on kirkon aineiston ja käytännön työn välissä. Lähdeaineiston valintaa ohjasi se, että esimerkiksi hautajaisissa – tilanteessa, jossa kirkko useimmin kohtaa surevia ihmisiä – kirkollisena tekstiaineistona on käytössä ensisijaisesti Kirkollisten toimitusten kirja sekä virsikirja. Niiden teksteihin on muotoiltu kirkollista teologiaa liittyen kuolemaan.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)