Talvilomaviikot aiheuttavat joka vuosi selkeän piikin rannevammoissa. Rinteissä sattuu paljon lumilautailu- ja lasketteluonnettomuuksia, ja liukkaat kadut kaatavat aikuisia. Arviolta satoja ranteita murtuu yhden lomaviikon aikana.

Helmikuun hiihtolomien aikana tapaturmapäivystykset täyttyvät ranteensa loukanneista. Rannemurtuma on aikuisten yleisin luunmurtuma, ja niitä kirjataan Suomessa vuosittain noin 12 000. Talvikuukaudet korostuvat tilastoissa selvästi: sekä tammi- että helmikuussa vammoja sattuu selvästi enemmän kuin loppuvuodesta.

– Ranne on ensimmäinen kohta, joka ottaa vastaan kaatumisen. Hiihtolomilla tämä näkyy hyvin selvästi – rinteissä kaadutaan vauhdilla ja kävelyteillä liukastutaan yllättäen, sanoo Pohjola Vakuutuksen henkilökorvauspalvelujen johtaja Raija Nikander tiedotteessa.

Maaliskuun alkuun osuva tilastopiikki selittyy sekä lomaviikkojen onnettomuuksilla että niiden kontrollikäynneillä. Yksityisissä tapaturmapäivystyksissä rannevammat ovat tyypillisin käyntisyy koko talvilomakauden ajan.

Loukkaantuneen ranteen paraneminen ei tapahdu nopeasti, kun kyseessä on venähdystä pahempi vamma, vaan puhutaan viikoista, jopa kuukausista. Esimerkiksi värttinäluun murtuman sairausloma on yleensä 2–6 viikkoa kevyessä työssä ja 2–3 kuukautta fyysisessä tai raskaassa työssä.

Talvilomien rannevammat syntyvät pääosin kahdesta syystä: urheilutapaturmista ja liukastumisista.

Hiihtolomat ovat talviurheilun superviikkoja ja moni talviurheilulaji on erityisen vaarallinen nimenomaan ranteille. Lumilautailu kasvattaa riskiä erityisen paljon. UKK-instituutin mukaan jopa 60 prosenttia rinnevammoista kohdistuu lumilautailijoihin, ja tyypillinen vamma kohdistuu juuri ranteeseen. Ensimmäisinä laskupäivinä kaatumisia tulee eniten, mikä selittää osaltaan hiihtolomapiikin.

- Lumilautailussa koko kaatumisen voima tulee käsille, sillä jalat ovat kiinni laudassa eikä sauvoista ole apua. Rannesuojia pitäisi käyttää yhtä luonnollisesti kuin kypärää, Nikander muistuttaa.

Kypärän käyttö rinteessä on nykyään hyvin yleistä, mutta vain pieni määrä lumilautailijoista ja laskettelijoista käyttää rannesuojia.

– Rinneturvallisuuden noudattaminen on ratkaisevan tärkeää. Suurin osa rinteissä sattuvista vakavista loukkaantumisista johtuu tilanteista, jotka olisi voitu ehkäistä ennakoivalla toiminnalla. Oman taitotason tunnistaminen on keskeinen keino estää tilanteet, joissa pienikin virhe voi johtaa vakavaan loukkaantumiseen, Nikander sanoo.

Toinen iso tekijä rannevammojen syntymisessä ovat kävelyliukastumiset. Jäätynyt asfaltti ja lumiset jalkakäytävät aiheuttavat paljon kaatumisia erityisesti aikuisille ja iäkkäämmille naisille, joilla luusto on herkemmin murtuvaa. Kaatuessa kädet ojennetaan vaistonvaraisesti eteen, ja ranteeseen kohdistuva isku on liukastuessa voimakas.

– Liukastumiset ovat yllättävän yleisiä ja usein aliarvioitu riski. Talvikeleissä pienikin horjahdus voi johtaa murtumaan ja pitkään toipumiseen, Nikander sanoo.

Värttinäluun murtuma on ylivoimaisesti yleisin rannevamma. Syntyy, kun käsi osuu maahan kaatuessa. Rannenivelen venähdys tai nyrjähdys johtuu yleensä ranteen äkillisestä vääntymisestä, tyypillinen vamma lumilautailussa.

Veneluun murtuma on vaikeasti havaittava pienluun murtuma ranteessa, syntyy usein rinteissä kaaduttaessa. Pienet lapset ja nuoret kaatuvat usein niin, että voima siirtyy ranteesta ylemmäs. Syntyy solisluuhun tai kyynärvarteen säteileviä yläraajavammoja.

Rannekanavan alueen ruhjeet ja pehmytkudosvammat ovat tyypillisiä liukastumiskaatumisissa, joissa ranne osuu kovalle alustalle.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)