Taloudelliset resurssit eivät jakaudu tasaisesti eri sukupolvien kesken. Tuore väitöstutkimus nostaa esiin etenkin yhden sukupolven haavoittuvan aseman. Vaikka tulot, kulutus ja varallisuus ovat olleet nousussa, eivät kaikki sukupolvet ole olleet yhtä onnekkaita, selviää Turun yliopiston väitöstutkimuksesta.

Väitöskirjatutkija, VTM Esa Karonen syventyi tutkimuksessaan taloudellisten resurssien jakautumiseen eri sukupolvien kesken. Lisäksi hän tutki, millaisia vaikutuksia kyseisillä tekijöillä on taloudelliseen eriarvoisuuteen.

– Väitöskirja laajentaa aikaisempaa tutkimusta ja teoriakenttää kahdella merkittävällä tavalla. Se valjastaa käyttöönsä elinkaarinäkökulman ja omaksuu kokonaisvaltainen näkökulman tuloista, kulutuksesta ja varallisuudesta sen sijaan, että keskityttäisiin esimerkiksi vain pelkästään tuloihin, Karonen sanoo tiedotteessa.

Väitöstutkimuksen mukaan hidastuneesta tulokehityksestä johtuvat isoimmat kolaukset osuvat etenkin 1980-luvulla syntyneisiin, jotka ovat joutuneet kohtaamaan taloudellisen kriisin koulusta työelämään siirtymisen aikana.

– Tämä tarkoittaa, että 1980-luvulla syntyneet eivät ole saavuttaneet suhteellisesti samaa taloudellista tasoa kuin aikaisemmat sukupolvet.

Tutkimuksessa nousi esiin myös taloudellisten tekijöiden kytkös: koska tulot, kulutus ja varallisuus ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, 1980-luvulla syntyneiden tulokehitys on sakannut. Se on johtanut heikompiin kulutusmahdollisuuksiin sekä hitaampaan varallisuuden kasautumiseen, mikä on osittain vaikuttanut omistusasuntojen hankintaan hankintaiän viivästyttyä muihin ryhmiin nähden. Samaan aikaan nuoremmat sukupolvet ovat joutuneet ottamaan suurempia lainoja kuin aiemmin. Seurauksena lainanlyhennykselle vaadittava aika on pidempi, mikä puolestaan vaikuttaa elinkaaren lopussa olevaan kokonaisvarallisuuteen.

Myös vapaa-ajan kulutus on siirtynyt yhä enemmän korkeatuloisille, mikä voi rajata ulos matalatuloisemman ryhmän 1980-luvun sukupolvesta niin yhteiskuntaan osallistumisen ja itsensä kehittämisen näkökulmasta.

– Näyttääkin siltä, että "sukupolvipelin" voittaja on suuret ikäluokat, eli niin kutsuttu baby boomer -sukupolvi, jolla on verrattain korkein tulotaso ja kokonaisvarallisuus, Karonen sanoo.

Hän muistuttaa kuitenkin, että nuoremmilla sukupolvilla on korkeampi kokonaispalkkataso ja heille alkaa kertyä varallisuutta aikaisemmassa iässä. Se voi osaltaan kompensoida taloudellista tilaa myöhemmässä elämänvaiheessa.

– Lisäksi koulutuksesta saatava tuotto on saattanut vähentyä tutkintoinflaation vuoksi, sillä nuoremmat sukupolvet ovat huomattavasti koulutetumpia kuin vanhemmat ikätoverinsa, mikä lisää tutkittujen ryhmien sisäistä kilpailua.

Karosen mukaan väitöstutkimuksen tulokset lisäävät tietämystä elämänkaareen liittyvään näkökulmaan teoreettisella tasolla. Elämänkaarinäkökulman vahvuus on sen keskittymisessä yksilöitä ympäröivien mahdollisuuksien ja tekijöiden välisiin yhteyksiin yli ajan, mutta elinkaarinäkökulman teoria ei tee oletuksia siitä, mikä näistä taustatekijöistä on merkittävämpi taloudellisten resurssien näkökulmasta.

– Tutkimuksessa löytyi vastauksia tähän tarpeeseen, kun selvisi, että sekä sukupolvi että aikakausi näyttelevät tärkeämpää roolia taloudellisissa resursseissa kuin ikä. Tällä on suuri merkitys elinkaarinäkökulman kysymykseen siitä, merkitsevätkö enemmän yksilön omat päätökset vai häntä ympäröivät mahdollisuudet taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tämä johtuu siitä, että aikakausi rajaa ne reunaehdot, jossa yksilö voi ylipäätään tehdä häntä koskevia valintoja, Karonen kertoo.

– Näin ollen tärkein taloudellisia eroja määräävä tekijä ovat sukupolvet, koska aikakauden rajoitteet määräävät, miten yksilö voi toimia tietyllä hetkellä, mikä puolestaan tekee iän riippuvaiseksi näistä kahdesta ulottuvuudesta, hän jatkaa.

Karonen esittää väitöskirjansa Generational economic inequality: life course approach to income, consumption and wealth between cohorts julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20. joulukuuta kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7).

Vastaväittäjä on professori Juho Härkänen (European University Institute (EUI), Italia) ja kustoksena professori Mikko Niemelä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.

Väitöskirja on Turun yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)