Valtakunnallisesti toimivan, yhdistyksille varoja keräävän Auttamisesta Arkea -lahjoituspalvelun turkulainen perustaja Ville Mäkilä kertoo, että hän on kokenut lapsuudessa omissa nahoissaan sen, miltä köyhyys tuntuu. Myöhemmin hän alkoi haalia rikkauksia, mutta huomasi, ettei niillä ole loppupeleissä merkitystä hänelle.

– Olin viisitoistavuotias, kun isäni joutui 90-luvun laman aikana pitkäaikaistyöttömäksi. Se oli tietenkin vaikeaa aikaa, kun rahaa ei ollut. Ja sitten jouduimme Läntisen Pitkäkadun leipäjonoihin, Mäkilä kertoo.

Leipäjonoissa ruokakassin odottaminen ei ollut mikään mukavin kokemus.

– Tilanne tuntui nöyryyttävältä myös isästä, joka oli tottunut pärjäämään aina itse, mutta työtä ei ollut tarjolla. Ja minä häpesin, että näkeekö joku koulukaverini minut siellä, Mäkilä muistelee.

Mäkilä ajatteli, että ei ikinä halua tällaiseen tilanteeseen joutua omassa elämässään. Hän halusi alkaa yrittäjäksi, jotta tienaisi hyvin.

– Minulla oli jotenkin todella suoraviivainen ajatus mielessäni, että jos sinulla on rahaa, niin sinulla on onnea. Tai ainakaan sinulla ei ole puutetta.

Mäkilä opiskeli ensin kauppaopistossa ja sitten ammattikorkeakoulussa taloushallintoa. Opiskelujen jälkeen hän aloitti töissä kansainvälisessä taloushallinnon yrityksessä.

– Se ei tuntunut ollenkaan omalta. Kävin monta vuotta koulua, ja sain palkkaa 1 760 euroa kuussa. Ajattelin, ettei tässä ole mitään järkeä. Ajattelin, että pitää saada parempaa palkkaa, ja sain provisiopalkatun myyntityön, jossa myytiin keltaisten sivujen mainoksia. Eka tili oli hämmästyttävät 5 500 euroa, hän kertoo.

Pian puhelinluettelot alkoivat jäädä pois kuvioista, kun ihmiset siirtyivät Googlen selailuun. Joten Mäkilä perusti ystävänsä kanssa yrityksen Google-mainonnan pohjalle, ja he työllistivät 60 henkeä.

– Ajattelimme, että jos perustamme yrityksen, niin myöhemmin myymme sen. Ja ideahan oli ansaita rahaa, ja myimme yrityksen Fonectalle. Ja kun sain osani kaupasta tilille, niin minulla oli kyyneleet silmissä, että eihän tämä muuttanut mitään. Minullahan oli jo rahaa ruokkia lapset ja pärjätä arjen elämässä, hän kertoi.

Mäkilä halusi ottaa tauon työelämästä. Neljän vuoden aikana hän mietti, mitä hän oikein haluaa elämältä. Vietettyään pari talvea Lapissa erämökissä, hän keksi uuden idean elämäntehtäväkseen, jonka pohjalle hän perusti oman yrityksen pari vuotta sitten.

– Tuntui siltä, että olin juossut aivan väärän asian, eli rahan, perässä. Aloin tajuta, että elämän merkityksellisyys syntyy muista asioista kuin luksustuotteista. Ihmissuhteet, läheiset ja elämän pienet asiat ovat se, mikä merkitsee. Kun et saa sitä rahaa kuitenkaan mukaan sinne hautaan, hän toteaa.

Mäkilä alkoi miettiä, että millaisen liiketoiminnan voisi perustaa, että siitä olisi yleistä hyötyä.

– Maailma joka tapauksessa pyörii rahan ympärillä. Hyvää tekevät järjestöt tarvitsevat apua, mutta mietin, jos samalla voi elättää itsensä ja vaikuttaa positiivisesti myös ympäröivään maailmaan.

Viisi vuotta sitten konkretisoitunut Auttamisesta Arkea tukee järjestöjä saamaan kokoon lahjoitusvaroja aineettoman lahjoituskortin avulla. Lahjoituskortin vastaanottaja saa itse päättää kenelle lahjoitus ohjautuu.

– Koko viiden vuoden ajan tässä on nähnyt sen, miten paljon yhdistysten rahoitusta leikataan. Ja parin vuoden päästä tilanne voi olla katastrofaalinen, koska yhdistyksiltä on luvattu leikata nyt noin pari sataa miljoonaa euroa, joten yhdistykset todellakin tarvitsevat rahaa, Mäkilä toteaa.

Marianne Rovio