Pelko hiipii kavalasti näyttämölle, kun pahalta löyhkäävä ja pelottava kita piirtyy pahvisen suden hahmoon Tehdasteatterin salissa. Sudella on kaiken kukkuraksi sellaiset hampaat, joilla voisi niitata kiinni ihoon ilkeästi ja sen maha murisee nälästä. Kolme possua ovat kateissa, joten kuka kumma ne on syönyt?

– Niinhän se on, että sutta aina syytetään kaikesta, mutta haluamme antaa lapsille pohdittavaa, että mitä kadonneille porsaille on oikeasti voinut tapahtua. Kun ajattelee pelon kautta, niin mielipide on helposti jo valmis, vaikka se ei olisikaan se oikea vastaus, pohtii Perrine Ferrafiat.

Helsinkiläinen Qo-teatteri toteuttaa poeettista ja kantaaottavaa nykynukketeatteria, ja se tuo teatterin ihmistä lähelle. Tehdasteatterissa joulukuulle asti nähtävä nukketeatterinäytelmä Susi Pöksyssä perustuu ranskalaiseen lasten anarkistiseen kuvakirjasarjaan. Paul Cauuetin, Wilfrid Lupanon ja Mayana Itoïzin vielä suomentamattoman teokseen (Le Loup en slip 2016), jonka teemana on pelon käyttö poliittisena välineenä.

Kirjassa on käsitelty huumorin keinoin yhteiskunnallisia aiheita, ja myös siihen miten media lietsoo pelkoa, joka voi olla ikävä ja erottava voima. Teoksessa koko kylä pelkää sutta, mutta kun vaara ei olekaan todellinen, niin kylän asukkaat miettivät, mitä sitten. Lapsille suunnattu näytelmä herättää ajateltavaa pelon ympärillä.

– Kuten lapset yleisössä pohtivat viisaasti, niin pelko voi suojata meitä sekä yhteiskuntaa pahalta, mutta sitten on paljon pelkoa, joka kasvaa mielikuvituksen myötä. Miten olisi, jos aletaan rakentaa meidän yhteiskuntaa sellaisen rennomman ja positiivisemman ajattelun pohjalta, eikä nähtäisi uhkakuvia ihan kaikessa, Ferrafiat täsmentää.

Ranskasta kotoisin oleva Ferrafiat kertoo Ranskan poliittisen kahtiajaon perustuvan pitkälle pelkoon. Hän on käsikirjoittanut näytelmän yhdessä Mila Nirhamon kanssa.

– Esimerkiksi Ranskassa äärioikeiston kova nousu on saanut pohtimaan, että pelko on kaikkialla läsnä ja sitä käytetään poliittisena voimana. Pelko estää meitä kohtaamasta aidosti ja hyväksyvästi myös meille vierailta tuntuvia ihmisiä ja kulttuureja. Olemme muodostaneet heistä jo valmiit ajatukset, koska pelko ohjaa meitä siihen, hän toteaa.

Näytelmän päätteeksi keräännytään lattialle rinkiin filosofoimaan hetkeksi. Kun Ferrafiat kysyy näytelmän päätteeksi lapsilta heidän ajatuksiaan pelosta, hän saa aikaan paljon pohdiskelua ja hienoja ajatuksia ryhmässä. Joku pelkää pimeää, toinen läheisen menetystä ja yksi toteaa, että se pelko möröstä sängyn alla on oman mielikuvituksen tuotosta.

– Yhteiskunta on moniääninen, meillä on erilaisia pelkoja, ja meidän tulisi ymmärtää erilaisten ihmisten pelkoja. Haluamme tuoda filosofiaa lähemmäs lapsia, jotta he voivat alkaa pohtia asioita omilla aivoilla, Kun kuulee toisten ajatuksia, niin se voi nähdä itsekin asioissa uusia kulmia sekä ymmärtää toista, Ferrafiat täsmentää.

Susi on esillä uutisissa toistuvasti vaarana, vaikka se ei olisikaan aiheuttanut minkäänlaista vaaratilannetta.

– Samankaltaisia klikkiotsikoita löytyy monista erilaisista pelkoa aiheuttavista aiheista. Koen, että uhkakuvia tulee ihan kaikesta mahdollisesta, pohtii näyttelijä ja nukettaja Sirpa Järvenpää.

Ferrafiatin mielestä on todella tärkeää keskustella yhdessä asioista, jotka pelottavat.

– Lapset aistivat paljon pelkoa jo aika pieninä, mutta siitä puhutaan kovin vähän. He aistivat vanhempiensa taloudelliset huolet ja ilmastonmuutos ahdistaa. Ja filosofia auttaa ymmärtämään paremmin erilaisia ilmiöitä, kuten vaikkapa pelkoa, hän toteaa.

Marianne Rovio