Matala tulotaso ja stressi lisäävät ylisukupolvisen köyhyyden riskiä, kertovat Irene Bucelli ja Abigail McKnight tutkimuksessaan, jossa he tarkastelivat köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Tutkimus on tehty osana Itlan eli Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Samalta viivalta -ohjelmaa, ja siinä tarkasteltiin keskeisimpiä mekanismeja ja malleja, jotka selittävät ylisukupolvista köyhyyttä. Tutkimus antaa myös suosituksia siitä, mitä toimia Suomessa kannattaisi tehdä ylisukupolvisen köyhyyden katkaisemiseksi.

Ylisukupolvinen köyhyys tarkoittaa köyhyyden ja huono-osaisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle. London School of Economicsin tutkijoiden Irene Bucellin ja Abigail McKnightin tutkimuksen perustana olivat tutkimustulokset Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n jäsenmaista, joissa on korkea tulotaso. OECD-maiden tutkimustulosten mukaan lapsena koettu perheen matala tulotaso lisää köyhyyden riskiä myös aikuisena. Perheiden riittämättömät varat rajoittavat mahdollisuuksia investoida lasten hyvinvointiin, kuten hyviin asuinolosuhteisiin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Vanhempien matala koulutustaso ja heikot työmarkkinat pahentavat tätä kierrettä mutta eivät yksinään aiheuta sitä.

Köyhyys lisää perheenjäsenten kokemaa stressiä, mikä voi vaikuttaa vanhemmuuden laatuun sekä lasten sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Näin ollen myös köyhyyden aiheuttama stressi lisää lasten köyhyysriskiä aikuisiässä. Kodin myönteinen vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeässä asemassa lasten kognitiivisen ja sosioemotionaalisen kehityksen tukemisessa.

Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat kytkeytyvät usein toisiinsa, mutta myönteinen vuorovaikutus voi lieventää köyhyyden kielteisiä vaikutuksia. Vanhempien psykologinen hyvinvointi ja mahdollisimman vähäinen stressikuormitus parantavat lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia merkittävästi.

Bucelli ja McKnight arvioivat tutkimuksessaan köyhyyden siirtymisen mekanismeja tutkimusnäytön asteen, vahvuuden ja laajuuden perusteella. He löysivät viisi keskeistä mallia, jotka selittävät ylisukupolvisen köyhyyden siirtymää. Vahvinta näyttö köyhyyden siirtymisestä oli perheinvestointi-, perheen stressi- sekä korreloitujen haittojen mallissa.

Perheinvestointimallin (family investment model) mukaan taloudellisten varojen puute rajoittaa vanhempien mahdollisuutta tehdä hankintoja ja mahdollistaa toimintoja, joita lapset tarvitsevat menestyäkseen. Perheen stressimallin (family stress model) mukaan taloudelliset vaikeudet vaikuttavat kodin tunneympäristöön, mikä aiheuttaa stressiä sekä lapsille että vanhemmille. Korreloitujen haittojen mallin (correlated disadvantages model) mukaan haittojen eri ulottuvuuksien välinen vuorovaikutus itsessään pitää yllä haavoittuvuutta ja lisää köyhyyden riskiä myöhemmässä elämässä.

Bucellin ja McKnightin mukaan Suomessa köyhyyden ylisukupolvisuuden katkaisemiseksi tarvitaan palvelurakenne, jossa tuodaan yhteen esimerkiksi terveydenhuolto, koulu ja työllisyyspalvelut. Yhden sektorin erilliset toimet eivät riitä, vaan palvelujen ja päättäjien välinen tiivis yhteistyö on ratkaisevaa. Moniammatillinen lähestymistapa, joka yhdistää sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutuspalvelut, voi tehokkaasti puuttua samanaikaisesti useisiin ongelmiin ja vähentää köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Poliittisten toimien tulisi painottaa riittävää sosiaaliturvaa lapsiperheille sekä parantaa työllisyyspolitiikkaa. Taloudellisen epävarmuuden vähentäminen perheissä on erityisen tärkeää, sillä se vähentää perheiden stressiä ja turvaa perheen sisäisen myönteisen vuorovaikutuksen ja lapsen hyvän kehityksen.

Tutkimus on osa Itlan Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelmaa, jossa tuotetaan tutkimustietoa lapsiperheköyhyydestä päätöksenteon perustaksi, käynnistetään kokeiluja sekä vahvistetaan aihepiirin tutkijoiden ja toimijoiden yhteistyötä.

Ohjelman tavoitteina on muun muassa kartoittaa kansainvälisiä ja kansallisia toimia, joilla voidaan poistaa köyhyyttä tai vähentää sen kielteisiä vaikutuksia sekä vahvistaa aihepiirin tutkijoiden ja toimijoiden yhteistyötä muun muassa rakentamalla kotimaista toimijaverkostoa ja luomalla linkkejä kansainväliseen tutkimukseen.

– Tutkimus tehtiin, jotta voitaisiin paremmin suunnitella menetelmiä, joilla köyhyyden ylisukupolvisuutta voidaan katkaista, toteaa tutkimusprofessori, Itlan kehitysjohtaja Tiina Ristikari tiedotteessa.

– Mekanismien ymmärrys auttaa kehittämään vaikuttavia menetelmiä ja toimintamalleja.

Tutkimus on julkaistu englanniksi Itlan Navigaattori-julkaisusarjassa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)