Monet pitävät eettisistä syistä oikeana ottaa rescuekoira. Ajatus on voinut hiipiä mieleen kun katukoirien kohtalo on kauhistuttanut matkoilla esim. Etelä- ja Itä-Euroopan maissa. Muutama rescueyhdistys on pitkään tuonut koiria suomalaisiin koteihin yhteistyössä lähtömaan paikallisten eläinsuojelijoiden ja koiratarhojen kanssa. Yksi näistä on eläinlääkäri Tanja Hakkaraisen kymmenen vuotta sitten perustama Galgos del Fenix ry.

– Kun ensimmäinen Espanjasta adoptoitu espanjanvinttikoira eli galgo tuli eläinlääkäriin vastaanotolleni, kiinnostuin ja aloin perehtyä tähän hienoon, ikivanhaan ja alkukantaiseen rotuun, kertoo Hakkarainen.

Hänen motiivinsa rescueyhdistyksen perustamiseen oli sama kuin eläinlääkärin ammattiin kouluttautumiseen: halu auttaa kodittomia ja kärsiviä eläimiä.

Mielenkiinto galgoja kohtaan on lisääntynyt vähitellen, eikä pitkäjalkainen, hoikka vinttikoira ole enää harvinainen näky ulkoilulenkillä. Hakkarainen arvioi yhdistyksensä tuoneen Suomeen noin 900 galgoa. Niitä adoptoidaan paljon myös muihin Euroopan maihin, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

Vaatiiko rotu paljon tilaa, vai voisiko kerrostaloasujakin harkita sitä lemmikikseen?

– Galgo on keskisuuri, sen paino on noin 20–30 kiloa, muttei se koostaan huolimatta tarvitse suurta tilaa. Pienehkökin asunto riittää, koska galgolla on yllättävä lempiharrastus: lepäily. Se saattaa nukkua jopa 22 tuntia vuorokaudessa. Lempinimi ”koiramaailman kissa” onkin kuvaava.

– Kun galgon luottamus on saavutettu, sen kiintymys on syvää, eikä se peittele rakkaudenosoituksiaan. Se on helposti opetettava ja rauhallinen. Verrattuna moneen muuhun rotuun se ei tarvitse erityisiä aktiviteetteja, se viihtyy hyvin kunhan pääsee lenkkeilemään ja vetämään välillä kunnon sprinttikierroksen, sanoo Hakkarainen.

Lyhyt turkki on helppo hoitaa. Tärkein asia, jossa täytyy olla tarkkana, on karkuherkkyys. Kun synnynnäinen metsästysvietti vääjäämättä välillä aktivoituu tai koira säikähtää, se on saatava pysymään hallinnassa. Vinttikoira tunnetaan nopeudestaan. Sitä ei todellakaan saa kiinni, varottaa Hakkarainen, jolla itsellään on peräti neljä galgoa.

Galgo on yksi maailman kaltoin kohdelluimmista koiraroduista. Sitä pennutetaan liikaa, parhaat yksilöt valitaan metsästyskoiriksi ja loput hylätään tai tapetaan. Etenkin varakkaiden suosima jäniksenmetsästysharrastus kestää muutaman kuukauden vuodessa. Kovin menetelmin metsästämään koulutetut galgot menettävät arvonsa noin nelivuotiaina jos eivät ole vammautuneet ennen sitä.

– Niitä jätetään heitteille tai toimitetaan paikallisille kunnallisille koiratarhoille, joita kutsutaan tappotarhoiksi. Yhdistyksemme tekee yhteistyötä kuuden espanjalaisen koiratarhan kanssa, Hakkarainen kertoo galgojen taustasta.

Aina rescuekoira ei ole kokenut kovia ennen päätymistään kotikoiraksi, mutta sekin on mahdollista. Adoptioprosessia edeltävä taustatyö onkin tarkkaa, koska yhdistys haluaa koiran saavan hyvän kodin, jossa viettää vanhuutensa. Yhdistys on adoptioperheen tukena jos syntyy ongelmatilanteita.

Kaikkia ei voi pelastaa -ajatustapaa Hakkarainen sanoo pitävänsä passivoivana. Todella suuri takaisku galgojenkin kannalta on se, että Espanjan uusi eläinsuojelulaki määritteli metsästyskoirat tuotantoeläimiksi eläinsuojeluväen vastustuksesta huolimatta.

Rescueyhdistyksen toiminta on voittoa tavoittelematonta. 700 euroa peritään kulukorvauksena joka kattaa koiran tarhamaksut, lennon Suomeen, lääkärintarkastukset, sirutuksen, steriloinnin tai kastroinnin, rokotukset ja muut kulut.

Sen jälkeen uuden tulevaisuuden saanut rescuekoira on valmis aloittamaan loppuelämäänsä inhimillisissä olosuhteissa, kotikoirana.

Merja Marjamäki