Turun yliopistolla lehtorina ja tutkijana työskentelevälle Joni Mäkiselle etunimi on tuonut toisinaan pieniä väärinkäsityksiä.

– Esimerkiksi Yhdysvalloissa Joni on naisen nimi. Kun tutkijana olen käynyt aika paljon ulkomailla, on nimi joskus aiheuttanut sekaannuksia. Esimerkiksi Islannissa ekskursiomatkalla minut oli sijoitettu samaan huoneeseen naisen kanssa, kun sukupuoltani ei tarkistettu etukäteen, Mäkinen kertoo.

Joni oli muotinimi 1980–90-lukujen vaihteessa. Vuonna 1990 se oli yksi yleisimmistä pojan nimistä. 800 lasta sai tuolloin Suomessa kutsumanimekseen Jonin. Nimen suurimmat suosion vuodet ulottuivat 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle. Joni sai nimipäivän almanakkaan vasta 1984.

Kun Mäkinen syntyi 1967, ei kaimoja juuri ollut. Ehkä siitä johtuen nimi tuntui nuorena oudolta.

– Se tuntui jotenkin oudolta tai hassulta. Minulla ei myöskään ole ollut kaimoja lähituttavapiirissä, mutta ei Joneja muutenkaan hirveästi ole kohdalle osunut. Esimerkiksi opiskelijoiden keskuudessa on ollut ihan jokunen vain. Julkisuudessa kaimoja on jonkin verran. Hiihtäjä Joni Mäki on tietysti nimensä puolesta kaikkein läheisimmältä.

Vuonna 1967 syntynyt Mäkinen muistaa siis hyvin ajan, jolloin hänellä ei ollut nimipäivää kalenterissa. Tosin hän ei osannut lapsena nimipäivää erityisesti kaivata.

– Nimipäivät eivät ylipäänsä näyttele elämässäni kovin suurta roolia. Aina en muista edes omaa nimipäivääni, enkä ihan läheisimpiä lukuun ottamatta muidenkaan nimipäiviä.

Joni on lyhyt nimi, eikä Mäkinenkään ole lempinimeään etunimestään saanut. Lapsuudesta periytyvä lempinimi hänellä kuitenkin on, mikä seuraa edelleen mukana.

– Minun nuoruudessani pelattiin vielä ulkona kaikenlaisia pelejä. Aika paljon pelattiin pesäpalloa. Minä en saanut räpylällä oikein mitään kiinni. Niinpä minua alettiin ensin sanoa Mämmikouraksi ja myöhemmin se lyheni Mämmiksi. Edelleen minua jotkut ystävistäni kutsuvat sillä nimellä, Mäkinen nauraa.

Jonin nimipäivä on 29. maaliskuuta.

Ilkka Lappi