Henkinen väkivalta on kuin näkymätön haamu, joka on voinut jättää ihmiseen monesti pahoja psyykkisiä arpia jo lapsuudesta lähtien. Henkinen väkivalta on lisäksi todella yleistä, ja sitä kohtaa moni jo pienenä lapsena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kyselyn (2022) mukaan 44 prosenttia 4–vuotiaiden lasten vanhemmista kertoo lapseensa kohdistuneesta henkisestä kaltoinkohtelusta.

– Henkistä väkivaltaa ovat esimerkiksi väkivallalla uhkaaminen, pelottelu hylkäämisellä tai lapsen satuttamisella. Myös symbolinen aggressio ja aggressiiviset eleet, kuten lyöminen nyrkillä omaan kämmeneen, ovat henkistä väkivaltaa, kertoo Turun ensi- ja turvakotiyhdistyksen turvakodin lähijohtaja Marika Vuoristo.

Vuoriston mukaan henkistä väkivaltaa on myös vanhemman suhtautuminen lapseen kielteisesti, torjuvasti ja vihamielisesti tai vanhemman välinpitämättömyys lapsen tarpeita kohtaan.

– Myös nöyryyttäminen, alistaminen, eristäminen ja kiristäminen rakkaudella ovat esimerkkejä henkisestä väkivallasta.

Vuoriston mukaan henkinen väkivalta voi haavoittaa yhtä pahasti kuin fyysinen väkivalta, ja sillä voi olla hyvin kauaskantoiset vaikutukset sen suhteen millaiseksi lapsi kasvaa ja kehittyy.

– On tutkimuksia siitä, että lapsuudessa koettu toistuva henkinen väkivalta altistaa mielenterveyden ongelmille aikuisena. Lisäksi se vaikuttaa siihen millaisia voimavaroja ja vuorovaikutustaitoja hän saa itse elämänsä varrelle. Lapsella on sisäsyntyinen kyky erotella sitä, mikä on hyvää ja mikä on loukkaavaa vuorovaikutusta. Jos lapsi joutuu kokemaan henkistä väkivaltaa pitkään ja usein sekä mahdollisesti eri tahoilta, lapsen käsitys hyvän ja loukkaavan vuorovaikutuksen rajoista voi hämärtyä, Vuoristo lisää.

Ensi- ja turvakotien liiton tiedotteen mukaan lapsi ei välttämättä kerro kenellekään kokemastaan henkisestä väkivallasta. Lapselle olisi hyvä kertoa, että toisen aiheuttama henkinen väkivalta ei johdu lapsesta itsestään.

Jos lapsella tai nuorella on joku turvallinen ja luotettava aikuinen elämässään, olisi tärkeää uskaltaa kertoa kokemuksistaan.

– Tämän turvallisen aikuisen kanssa voi yhdessä miettiä, miten ja missä asiaa voisi käsitellä. Myös lapselle on tarjolla apua häneen kohdistuneen väkivallan käsittelyyn, Vuoristo sanoo.

Aikuisen on tärkeää havainnoida sitä, miten lapsi reagoi eri tilanteissa ja opetella tarkastelemaan sitä, käyttääkö itse henkistä väkivaltaa. Vuoriston mukaan sosiaalityön näkökulmasta ihminen pystyy aina muuttumaan.

– Aikuinen voi kantaa mukanaan omia lapsuuden haitallisia kokemuksia, jos hän on itse kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Hänellä on mahdollisuus saada apua kokemustensa käsittelyyn ja näin osata toimia itse paremmin turvallisena aikuisena.

Vuoristo kertoo, että stressaavat tilanteet altistavat erilaisille väkivallan muodoille.

– Vanhemman on hyvä sanoittaa lapselle se, että joskus myös aikuinen suuttuu ja vihastuu. On hyvä kertoa lapselle elämään kuuluvan sen, että tunteet joskus kuohuvat hieman yli. Aikuiset eivät aina pysty olemaan hillittyjä ja hallittuja, mutta on tärkeää oppia tunnistamaan omat tunnereaktiot, ja löytää toimivia keinoja tunteiden säätelyyn ja käsittelyyn.

Aikuisen on myös tärkeää tukea lasta tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Sen sijaan, että esimerkiksi alkaa vähätellä lapsen itkua, voi pohtia lapsen kanssa mistä tunne johtuu ja mikä auttaisi sietämään tunnetta.

– Lapsi tarvitsee aina aikuisen, joka välittää, tarjoaa turvaa ja syliä. Lapsen on tärkeä saada kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty, sen sijaan, että hänessä olisi jotain vikaa.

Marianne Rovio