Asun vaimoni kanssa Niitunniskantiellä. Matkaa Niittykodille on noin 300 metriä. Piharakennuksessamme on parturi-kampaamo, jossa käy asiakkaita.

Yhteiseksi puheenaiheeksi on tullut Niittykodin asukkaiden hieman poikkeava käyttäytyminen suhteessa tämän alueen asumiskulttuuriin.

Pastorina olen pyrkinyt keskustelussa ymmärtämään heitä, mutta kun ymmärtämisen vaikeudeksi nousee konkreettiset tihutyöt, näpistykset ja varastamiset sekä myös murtautumiset, niin sanat alkavat loppua.

Yleinen ajattelu, joka on usein ilmaistu, on se, että näin tiiviissä asumisympäristössä Niittykodin kaltainen ”hoitolaitos” ei ole sovelias.

Niittykodin tilanteen hoitamiseksi ”suuri ongelmarypäs” tulisi hajottaa useampaan ryhmään, jotta ihmisten hoitaminen olisi mahdollista. Täytyy nyt kuitenkin sanoa, että katsomosta on helppo pelata ja antaa neuvoja konditionaalissa: pitäisi, tarttis ja niin edelleen.

Olen käynyt hoitamassa erästä Orikedon palvelukeskuksessa ja siellä yleisesti silmäiltynä homma on hanskassa.

Johonkin siihen suuntaan ja ajatteluun antaisin tukeni.

Ari Männistö