Monen mutkan jälkeen valmistunutta Queen-elokuvaa Bohemian Rhapsody voi tarkastella kahdesta näkökulmasta. Molemmat ovat täysin perusteltavissa, mutta näkökulma vaikuttaa ratkaisevasti siihen millaisena Bryan Singerin ohjaama elokuva näyttäytyy.

Ensimmäinen näkökulma on musiikin rakastajan. Queen oli Freddie Mercuryn (1946–91) elinaikana mahtava bändi, Mercury kaikkien aikojen paras rocklaulaja ja Queenin Live Aid -esiintyminen vuonna 1985 ehkä rockhistorian hienoin 20-minuuttinen. Kaikkia näitä puolia Bohemian Rhapsody tuo esiin hienosti. Se on elokuva, joka sementoi Queenin asemaa yhtenä rockhistorian hienoimmista ja monipuolisimmista bändeistä.

Toinen näkökulma on elokuvakriitikon. Bohemian Rhapsody on tylsä elokuva, jonka draaman kaari on ohut. Elokuvassa olisi paljon rakennuspalikoita vahvaan tarinaan, mutta se hukkaa ne, koska Queenin kanssa yhteistyössä toimineet ohjaaja ja käsikirjoittaja Anthony McCarten ovat käsitelleet aihetta silkkihansikkain.

Bohemian Rhapsody kiinnittyy vuoden 1985 ympärille, jolloin Queen varasti show’n maailman muilta supertähdiltä Wembleyn stadionilla. Elokuva seuraa bändin vaiheita vuodesta 1970 alkaen 15 vuoden ajan. Suuri osa kerronnasta tapahtuu Mercuryn kautta. Mercuryna nähtävä Rami Malek onnistuu Big Benin kokoisessa tehtäväsään niin hyvin kuin ylipäänsä kuvitella voi.

Yksi iso ongelma elokuvassa on se, että se yrittää kertoa kahta tarinaa. Toisaalta se yrittää olla bändielokuva Queenista, mutta se yrittää myös olla elokuva Freddie Mercurysta. Mercury nousee ymmärrettävästi pääosaan ja Brian May, John Deacon ja Roger Taylor jäävät statisteiksi.

Elokuva käsittelee Mercurysta vain puolia, jotka pönkittävät hänen legendaansa. Varsinkin vuonna 2018 elokuva olisi voinut olla esimerkiksi tärkeä kannanotto homoseksuaalisuuden puolesta tai kertoa Mercuryn kautta koskettavan tarinan isän ja pojan suhteesta.

Mahdollisuudet kuitenkin heitetään ikkunasta. Sellainen olo Bohemian Rhapsodysta jää, että elokuvan tekijöille on ollut tärkeää, ettei kukaan vaan pahoita mieltään. Bohemian Rhapsody on myös draaman kaareltaan ongelmallinen elokuva. Queenin tarina on elokuvassa tiivistettynä se, että bändi perustetaan, se on suosittu ja sitten se on vielä vähän enemmän suosittu.

Iso ongelma on myös se, että elokuva jättää kuusi viimeistä Mercuryn elinvuotta käsittelemättä. Se on tavallaan perusteltu valinta, koska huipennukseksi on rakennettu Live Aid, mutta koska Mercury on niin keskeinen osa elokuvaa, on outoa, että ne jätetään täysin huomiotta.

Elokuva on herkkua Queen-faneille ja ylipäänsä hyvän elokuvan ystäville, mutta elokuvana se on keskinkertainen.

Bohemian Rhapsody ensi-illassa 2. marraskuuta.

Ilkka Lappi