Keskiaikaisten markkinoiden näytelmä kommentoi myös nykyaikaa
Kesäkuun viimeisellä viikolla Turussa käännetään kelloja jälleen taaksepäin, kun Keskiaikaiset markkinat palauttavat turkulaiset aina vuoteen 1400 saakka. Viime vuonna markkinat sijoittuivat keskiajan loppupuolelle, 1500-luvun alkuun.
Yhtenä keskeisenä osana markkinoita on jälleen kerran markkinanäytelmä, jota on tänä vuonna näyttelemässä 69 harrastajanäyttelijää.
– Täksi vuodeksi kaavailtiin ”paluuta” ajallisesti kauemmas. Valitsin itse tuon tasavuoden. Siihen ei Turun kannalta liity mitään erityistä isoa tapahtumaa tai käännettä, mutta siihen saattoi sijoittaa kaikenlaista keskiaikaan kuuluvaa ja jossitella kaikenlaista, kertoo markkinanäytelmän käsikirjoittanut historiantutkija Tom Linkinen.
Tämän vuoden markkinanäytelmän isoja teemoja Linkisen mukaan ovat ilo ja yltäkylläisyys. Myös naisten asemaa ja tekopyhyyttä kohtaukissa käsitellään.
– Minulla oli mielessäni pari isompaa teemaa ja niiden oheen lähdin ideoimaan pieniä kohtauksia kohtaus kerrallaan. Kohtauksia on paljon. Lähtökohtana itselläni oli, että noin 18 kohtausta on, joista voi sitten kehitellä ja ehkä jättää pari pois.
Lopullisessa Julia Gauffinin ohjaamassa markkinanäytelmässä on tänä vuonna 16 kohtausta. Kuten aiemminkin keskiaikaisilla markkinoilla, kohtauksia voi katsoa itsenäisinä kohtauksina, mutta samalla niiden takana on jatkuvuutta.
– Kohtausten on tarkoitus toimia erillisinä. Niitähän katsellaan markkinapäivinä erillisinä kohtauksina, mutta samalla ne liittyvät löyhästi toisiinsa, Linkinen kuvailee.
Linkinen ja Gauffin ovat myös tehneet tiiviisti yhteistyötä.
– Olisin voinut kirjoittaa koko käsikirjoituksen itsekseni, mutta mielestäni teatteriprosessi ei etene hyvin sillä tavalla. Kirjoitin kohtauksia osittain toisiinsa liittyen ja jätin eri paikkoihin auki ehdotuksia, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Niitä pohdimme sitten yhdessä.
– Kohtauksissa on harjoitusten myötä totta kai myös kaikenlaista mitä käsikirjoituksen eri versioista ei löytynyt, ja se on myös osa teatterin tekemisen prosessia. Erilaisista lisäyksistä ja joistakin muutoksista olemme keskustelleet pitkin touko-kesäkuuta, Linkinen sanoo.
Keskiaika on Linkisen mukaan mielenkiintoinen miljöö teatterin kirjoittamiselle, mutta asettaa käsikirjoittajalle myös omat haasteensa.
– Historian käyttö on haasteellista. Aina kumminkin kommentoidaan menneisyyden lisäksi nykyaikaa. Teemat, kysymykset ja aiheet ovat valintoja, mihin tartutaan, mitä jätetään pois. Kyse on teatterikohtauksista, joten autenttisuutta oleellisempia ovat ne viestit mitä on päätetty ja mitä halutaan sanoa, Linkinen tiivistää.
Ilkka Lappi













