Raisioon ja Turkuun kahdestakin hyvästä syystä hankkiutuva ja näissä maisemissa viihtyvä Hannu Korpela vastaa pyydettynä miessukupuolen edustajana annettuihin kysymyksiin ja väittämiin naiseudesta ja naisellisuudesta. Hän otti haasteen vastaan niin sanotusti varman päälle – eli vastaili kieli keskellä suuta.

Turkulaiset Matti ja Teppo väittävät, että kaiken takana on nainen. No, onko?

– Onhan se niinkin, henkinen johtajuus, periaatteessa.

Loppuyhteenvetona Kopela miettii, että pitää joustaa puolin ja toisin. Entä pitääkö paikkansa, että maailma on miesten?

– Kyllä niinkin voi ajatella, valitettavasti. Tästä esimerkkinä olkoon vaikkapa politiikassa ja talouselämässä vaikuttavat näkyvimmät hahmot. Kovin monta naista ei huippukokousten yhteiskuvasta löydy.

Korpela arvelee, että pomoportaassa naisia näkee eniten henkilöstöjohtajana.

Yksi yleisistä väittämistä on se, että naisilla on niin sanotusti naisen pettämätön vaisto, mutta toisaalta heiltä puuttuu avaruusnäkö eli kyky hahmottaa maailma kolmiulotteisesti. Korpela ei mene tähän ansaan. Poliitikkomaisella taidolla hän väistää varsinaisen asian ja ryhtyy kehumaan naisten kykyä tehdä useita asioita yhtäaikaa. Muuta kommenttia ei hahmottamisesta irtoa, paitsi ettei siitä ole vedenpitävää näyttöä eikä yhtä ehdotonta totuutta.

Kun puhe kääntyy mahdolliseen sovinismiin ja sovinistisikailuun, Korpelan ”en myönnä olevani” on yksiselitteinen ja vakuuttava. Tasa-arvon kannattajasta ei saa sovinistia millään konstilla. Päin vastoin, hän ymmärtää, että naisen on kovalla työllä otettava oma tilansa ja oltava puolitoista kertaa parempi ja pätevämpi kuin mieskollega.

Mies-naiskliseisiin kuuluu, että nainen on kodin valtiatar, jolloin mies tarvitsee oman reviirinsä eli miesluolansa. Usein se on autotalli, jossa voi olla ainakin olla tekevinään jotakin kaikessa rauhassa. Korpelalla ei ole autotallia, mutta kantapubi korvaa sen. Siellä on enimmäkseen muita uroksia, jolloin muodostuu yhteisymmärrys. Äijäfeminismiäkään hän ei itsessään tunnista. Päin vastoin, ilmaus saattaa olla jopa naista loukkaava.

Sitten varsinaiseen asiaan: mihin hän kiinnittää naisessa ensimmäiseksi huomion.

– Yleiseen olemukseen, kasvoihin ja silmiin, siihen että nainen huolehtii itsestään ja hyvinvoinnistaan. Luonteessa hän arvostaa herkkyyttä ja kykyä tunteiden ilmaisuun. Pitkän miinuksen saa nainen, joka puhuu tyhjiä eikä osaa kuunnella lainkaan, Korpela sanoo.

– Kaikissa naisissa on maskuliinisiksi määriteltäviä ominaisuuksia, samoin miehissä feminiinejä piirteitä. Hänelle on luontevaa kaveruus naisten kanssa, samoin miehen ja naisen ystävyys voi onnistua.

Korpelan ihannenainen on huumorintajuinen ja omilla jaloillaan seisova itsenäinen yksilö, jolla itsetunto kohdillaan.