Huhtikuu on kuukausista julmin, sanotaan. Viime aikoina on käynyt kuitenkin selväksi, että kesä on vuodenajoista vaarallisin. Hektinen nyky-AI-ka manaa jatkuvasti esille uudenlaisia kesävaaroja, joista tietämättöminä katajainen kansa on onnistunut vuosisatoja elelemään.

Siinä missä aiemmin kamalin taivaalta uhkaava vaara oli Ukko ylisenjumalan pitkäinen tai sen puutteessa varpusparven mattopommittama märkäinen, on nyt vaarana myös drooninpaska.

Se saattaa tupsahtaa taivaalta silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa, ja ilman, että esivalta ehtii varoittaa. Ovat penteleet sen verran pieniä, ettei uskalla Hornetin ohjuksella silpaista, mutta sen verran isoja, etteivät tule alas kivittämällä, kuten kaikki poikain kolttoset ennen vanhaan.

Vieläköhän Koronavilkun speksit ovat jossain tallella? Saisiko siitä drooninpaskahälyttimen?

Eikö se tekoäly tee ihan mitä tahansa, kun vain osaa oikein pyytää? Niinkuin entinen poika osasi.

Toukokuussa joukkoon liittyy suvivirsivaara. Kouluilla on jo käytössä vaihtelevia varoitusjärjestelmiä. Vaaratiedote on syytä panna Wilman matkaan hyvissä ajoin ennen päätösjuhlaa, sillä olisihan se nyt aivan hirveää, jos lapsi kääntyy koulupäivän aikana yllättäen ja vasten tahtoaan uskovaiseksi.

Toki voihan niin tapahtua muutoinkin. Joka kylässä on vähintään yksi kirkko kellotorneineen ja risteineen.

Entä jos pahaa-aavistamaton ateisti pysähtyy autoillessaan liikennevaloihin, näkee tahtomattaan kirkon ja tulee rajusti uskoon siinä samassa? Isojen korvausten paikkahan se semmoinen on.

Olivatko 1970-luvun betonibrutalistit sittenkin aikaansa edellä, kun jokaisesta rakennuksesta piti tehdä erilaisten betonilaatikoiden keko? Siinä ei kirkkoakaan katsellessaan tavan ihminen ymmärtänyt, mitä näki.

Olivat siinä uskoon tulemiset yhtä kaukana kuin väitteet siitä, että muutama säe virttä kerran vuodessa kuultuna traumatisoi ja tärvelee pienen ihmistaimen lopuksi ikää.

Teemu P. Peltola