Turku on kietoutunut osaksi historioitsija ja tietokirjailija Veli Pekka Toropaisen elämää monella tapaa viimeisen vajaan 40 vuoden aikana. ”Torolle” koko kaupunki on hyvin rakas, mutta Vanha Suurtori ja sen ympäristö on monella tapaa erityisen tärkeä. Ei vähiten sen vuoksi, että iso osa hänen tekemästään tutkimustyöstä keskittyy 1600-luvun Turkuun.

– Turku oli siihen aikaan aika pienellä alalla ja asukkaita oli viitisen tuhatta. Minulla on paljon sukulaisia, jotka vaikuttivat siihen aikaan Turun elämään. Muutenkin Suurtorin miljöö on itselleni tärkeä. Tällä hetkellä teen toista väitöskirjaani, oikeushistoriaan. Se tapahtuu aika pitkälle raatihuoneen ympäristössä, Toropainen kertoo.

Toropainen syntyi Kuopiossa, mutta muutti opiskelemaan Turkuun 1988. Sattumaa Turkuun muuttaminen ei ollut.

– Lapsesta asti Turku oli paikka, johon halusin. Se tuntui salaperäiseltä ja jännittävältä. Alakoulussa meidän piti piirtää Turun tuomiokirkko vanhasta opetustaulusta. Se piirros on minulla edelleen tallessa.

– Ihan ensimmäiset muistikuvat Suurtoriin liittyy joulurauhanjulistukseen, jota kuunneltiin mummilassa radiosta. Myös ensimmäiset konkreettiset muistikuvani tähän paikkaan ovat joulurauhanjulistuksesta, kun tulin sitä ensimmäisenä Turun joulunani tänne kuuntelemaan.

Suurtorin ympäristössä Toropainen on viettänyt runsaasti aikaa vuosikymmenten aikana ja tekee edelleen niin.

– Kesällä 1989 olin kesätöissä arkeologisilla kaivauksilla Hjeltin talon takapihalla, olen lukenut tentteihin tuomiokirkossa, kun Aiju von Schöneman minut päästi sinne ilmaiseksi lukemaan ja aika usein nykyään pyöräilen sunnuntaisin tuomiokirkkopuistoon kuuntelemaan tuomiokirkon kelloja, hän luettelee.

Vuosikymmenten varrella suhde Suurtoriin ja sen ympäristöön on luonnollisesti muuttunut monella tapaa, mutta myös pysynyt osittain samanlaisena. Toropainen kuvaileekin elävänsä tavallaan samaan aikaan nykyisessä ja menneessä Turussa.

– Turku on edelleen salaperäinen. Kun täällä kävelen, tuntuu, että olen puolittain 1600-luvulla. Olen esimerkiksi kävellyt lyhtypylvästä päin näitä asioita miettiessäni. Tavallaan Turku on myös arkipäiväistynyt. Täällä kävelee tavallaan vähän laput silmillä usein, eikä tule jatkuvasti ajateltua, mitä kaikkea on eri paikoissa tapahtunut.

Toropainen ei osaa kuvitella, että lähtisi joskus Turusta.

Suunnitelmat myös kuolemanjälkeiseen aikaan ovat selvät.

– Äitini on siroteltu Vähätorin kohdalle ja myös minä menen siihen. Ajattelin jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Ja jo vuosia sitten on kaupunginarkistossa opastettu, että vanhimpien asiakirjojen makasiiniin tulee sitten Toropainen kummittelemaan, että henkinen paikkakin kuoleman jälkeen on valmiina. Siellä minä sitten autan tutkijoita.

Ilkka Lappi